Lukijoilta: Pappi ja lehmä

Ilkka-Pohjalaisessa eräs pappi innostui lehmän oikeuksien puolustamiseen. Eihän niitä saisi lypsää, koska ne ylirasittuvat siitä. Eikä lihaa saisi syödä, koska silloin joudutaan tappamaan.

Mooseksen ensimmäisen kirja, 1. luku on varsin mielenkiintoinen. 28. jae sanoo: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet. ”

Karjaeläimet mainitaan erikseen monessa kohtaa, jotka on tarkoitettu ihmisen syödyksi. Ne ovat tuotantoeläimiä. 2. luku 15 jae: ”Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedeniin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.”

Toisaalta viidennessä käskyssä sanotaan, älä tapa, mutta se tarkoittaa ihmistä ja muutakin turhaa tappamista. Onhan siinä pieni ristiriita.

On tarkoitus, että tulkinnassa käytettäisiin omaakin järkeä. Olkoon se sitten maalaisjärkeä tai kaupunkilaisjärkeä. On vaikea ajatella, että karjaeläimiä pidettäisiin pelkästään lemmikkieläiminä. Vapaaksi luontoon päästettynä niiden kohtalo oli paljon karumpi kuin ihmisten hoidossa.

Suurimmassa osassa maailmaa ihminen on hyvin riippuvainen karjaeläimistä. Myös pellon biologinen toiminta hyötyy, kun ravinnekierrossa on karja mukana. Suomen kansan olemassaolo on ollut riippuvainen karjasta monta kertaa historiassa, koska olemme liian pohjoisessa. Metsässä ei ole tarpeeksi syötävää, kasveja ja marjoja. Lehmä pystyy muuttamaan heinät ja monet muutkin pohjoisen kasvit ihmisen ravinnoksi. Hallavuosina lehmän rooli on ollut erityisen tärkeä, koska halla on tuhonnut viljelykasvitkin.

Nyt on kaupan hyllyt täynnä kotimaista ja ulkomaista ruokaa. Pelkään pahoin, että tilanne saattaa muuttua, jolloin lehmääkin tarvitaan. Minulla on tallella äitini muistikirja vuodelta 1944. Silloin oli päiväpalkka oli 15 markkaa. Voi maksoi kaupassa 110 markkaa ja mustassa pörssissä 600 markkaa, koska kaupassa ei ollut voita myytävänä eikä ollut muitakaan ruokatavaroita. Suola taisi olla ainoa, mitä oli kohtuullisesti saatavana.

Toivon, että viljelijät jaksaisivat jatkuvan syyttelyn ja mielettömän byrokratian paineessa.

Urho Kari

Lehtimäki

Kommentoi