Lukijoilta: Pelin politiikka taitolaji

Suomi on poliittisten puolueiden luvattu maa. Jo yli 100 vuotta on kansakuntamme ykkösrivistöön valittu johtoväkeä niin oikealta, keskeltä kuin vasemmalta. Maan presidenttivalikossa on pääsääntöisesti ollut vasenlaidalta vain demareita mutta hallitusjohdossa on joka suurpuolueen edustajia.

Nyt maata johtaa naisdemari jo toistamiseen, jos huomioidaan sekä Tarja-presidentti ja Sanna-pääministeri. Vain kokoomus- ja SMP–PS-johdoissa on hallinnut mies kaikkina puoluehistoriakausina.

Aikaansa kuvaa tämänhetkinen naisvalta viidessä kärkipuolueessa. Mistä se kertoo? Vallan uusjaosta: pehmeiden ja vihreiden arvojen suosiosta.

Nyt oppositiojohtajia ovat miehet, mutta onko se pysyvä ilmiö? Kiistämätön tosiasia on paitsi liki joka puolueen ”viherrys”, niin myös feministiemansipaation suosio. Se kertoo miessukupuolen suhteen rajua vajoamista tasa-arvo-moniarvoyhteiskunnan murroksessa. Mies ei taida enää hallita yksin millään yhteiskuntaluokan eikä elinkeinoelämän kaistalla.

Taitaa pian olla niin, että nipin napin vain urheilun saroilla mies päihittää enää naisen nopeudessa, voimassa ja kestävyydessä. Nähdessämme tunturimaan Johaugin hirmukuntoisuuden hiihtoladuilla, alan jo epäillä, voittaisiko hän mieskollegansa, jos sukupuolirajattomat latutaistot sallittaisiin...

Miksi mies sitten on menettänyt asemansa luomakunnan kruununa? Poliittisella huipulla mies tosin hallitsee kaikissa suurvalloissa. USA:ssa 2016 vaaleissa jo rohkeimmat ennakoivat ensimmäisen naispressan tuloa mutta korruptiosuku Clintonin kunnianpalautus ei onnistunut Hillary-rouvan voimin.

Itäisiä suurvaltoja Venäjää ja Kiinaa johtavat edelleen mieshenkilöt. Vain väestöpaljouden Intiassa on ollut naispresidentti.

Onko ns. pelin politiikka (Veikko Vennamon termi) vallitseva hallintotapa jatkossakin? Aika kertoo senkin mutta kompromissien teko lienee länsidemokratioissa yhä valttia ainakin hallituspelissä. Yksin ei mikään puolue määrää kuin kolmessa suurvallassa kai jatkossakaan.

Meillä moniarvomaiden ykkösenä, syy maailman parhaan maan maineeseen perustuu juuri siihen, että hyvinvointia on jaettu tasaisimmin hallitusvallan nopeillakin vaihdoksilla peräkkäisinä vaalikausina.

Jäätteenmäki mursi lasikaton pääministerinä, mitä valtikkaa nyt pitää demari Marin.

Perussuomalaisista ensimmäistä hallitusvaltikkaa havitteleva Jussi Halla-aho on todellinen taituri, jos nykyisen vihervasemmistokauden jälkeen vaalivoittajana kykenee haalimaan enemmistökabinetin taakseen. Epäilen. Sen ken rohkenee nousta Jussin purteen soutukaveriksi tai purjereivariksi, on kyettävä saamaan liki tasavertavalta PS-puolueen kanssa. Sittenkään ei koalitio ole hevin koottavissa, kun tietää vihervasemmistomne eripurasuhteet ”jussilaisiin”. Tahtonainen Purra ja älykkö Jussi on vahva pari mutta korkeintaan jonkinlaisen vähemmistöhallituksen kasaaminen lienee edes teoriassa mahdollinen.

Keskustan matalalento jatkunee eivätkä gallupit lupaa yhtään parempaa. Tasan kaksi vuotta on Saarikon etsikkoaikaa jäljellä, eikä alkiolaisviherrystä tipu Marinin vanavedessä. Edes poliittisen ikiliikkuja-Paavon paluu keskustaan ja yhteistyö Annikan kanssa eivät taida nostaa maauskon peruspuoluetta Ahon, Vanhasen ja Sipilän aikaisiin kannatuslukuihin ja takaisin pääministeripuolueeksi

Jouko Pesonen

Alajärvi

Kommentoi