Lukijoilta: Pidetään huolta eläinystävistämme

Luokseni tuotiin muutama viikko takaperin maantieltä, vilkkaan liikenteen seasta poimittu pieni kissanpentu. Sen ohi oli ajanut lukemattomia autoja, kunnes lopulta yksi pysähtyi, tehden arvokkaan eläinsuojelutyön. Mitä todennäköisimmin pikkuinen oli hakeutunut lämmön perässä auton moottoritilaan, ja tipahtanut vauhdissa kyydistä. Kissa menetti tuona iltapäivänä yhdeksästä elämästään useamman, mutta pelastui. Vannon, että se myös tietää sen.

Olen kuullut väitettävän, että ihminen on ainoa eläin, joka ymmärtää kuolevaisuutensa. Eläinsuojelutyössä kokemani ja näkemäni perusteella puolestani väitän, että he, joihin tämä teoria uppoaa, eivät tiedä eläimistä mitään.

Kun tämä pikkuinen kissaneiti kyyhötti maantiellä autojen huristaessa yli, se oli takuulla tilanteen tasalla. Kun se tuotiin shokista ja tärähdyksestä tärisevänä lämpimään taloon, se oli tilanteen tasalla. Kun se sai eteensä kupillisen ruokaa – likipitäen varmasti elämänsä ensimmäistä kertaa – se oli takuuvarmasti tilanteen tasalla. Kiitollinen kehräys kertoo paremmin, kuin tuhat sanaa; tämä kissa kyllä tietää, miltä se pelastui.

Oma eläinkokemukseni painottuu vahvasti vain kissoihin, mutta en hetkeäkään usko niiden olevan ainoa älykkyydessä äärimmäisen aliarvioitu laji. Olen täysin vakuuttunut, että eläimet ymmärtävät, muistavat ja tuntevat paljon paremmin ja monimutkaisemmin, kuin rohkeimmatkaan arviomme antavat olettaa. Meidän tapamme mitata älykkyyttä vain on äärimmäisen alkeellista ja rajoittunutta. Enkä epäile sitäkään, etteikö tämä rajoittuneisuus olisi jopa osittain tarkoitushakuista – inhimillisten piirteiden kohtaaminen lajeissa, joita olemme tottuneet pitämään vain hyödykkeinä, ei ole aina erityisen mukavaa.

Harva esimerkiksi haluaa joulukinkun äärellä miettiä, että eläessään sika oli älykkyydessä mitattuna noin viisivuotiaan lapsen tasolla ja paljon edellä esimerkiksi koiraa, jolle ihmiset ovat ominaisuuksiensa vuoksi antaneet maailmassa aivan toisenlaisen roolin.

Avain eläinten parempaan kohteluun kuitenkin on ymmärtää niitä. Kenenkään ei tarvitse olla tiedemies tai nero oppiakseen kommunikoimaan eläinten kanssa, oppiakseen ymmärtämään niitä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa, tarvitsee ainoastaan avoimin mielin kuunnella.

Eläimissä kun on se mainio ominaisuus, että niiden kanssa ystävystyäkseen ei tarvitse muuta, kuin kohdella niitä hyvin. Samaa ei voi sanoa kaikista oman lajimme edustajista.

Pidetään huolta eläinystävistämme. Hyvää eläinten viikkoa.

Anu Lehtiö

Vaasanseudun eläinsuojeluyhdistys

Kommentoi