Lukijoilta: Pienet lapset alttarille - lakiuudistuksen myötä

”Jos 12-vuotias tyttö haluaa omasta tahdostaan seurustella ja olla sukupuoliyhteydessä keski-ikäisen miehen kanssa, joka ei kehota, taivuttele tai houkuttele lasta, teko ei olisi säännösten mukaan rangaistava lapsenraiskauksena.” Näin kirjoittaa HS 16.10. seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksesta.

Esitys on aiheuttanut keskustelua – ansaitusti. Pelkona on, että seksuaalirikollisten uhreiksi joutuneiden lasten asema heikkenee, mikäli muutosehdotukset tulevat voimaan.

Uudistuksen jälkeen rangaistukset erityisesti 12–15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvista vakavista seksuaalirikoksista lievenisivät. Asian voi tulkita myös siten, että nykyinen 16 vuoden suojaikäraja laskisi 12 ikävuoteen.

Käytännössä se tarkoittaisi, että käräjäsaleissa arvioitaisiin jo 12-vuotiaiden lasten suostumusta seksuaalisiin tekoihin ja keskityttäisiin selvittämään, halusiko lapsi seksiä ja lähtikö hän mukaan vapaaehtoisesti. Tähän saakkahan 12–15-vuotiaita lapsia on katsottu tarpeelliseksi suojata iän ja kehitystason vuoksi.

Uudistuksen jälkeen lasta syyllistettäisiin hänen omasta toiminnastaan ja palaisimme 1800-luvun lopulle, jolloin vuoden 1889 rikoslain mukaan kysyttiin 12-vuotiailta ”ovatko he haureuteen antautuneet?”

Mielestäni suostumuksesta ei voi mitenkään puhua, koska lapsi on aina alisteisessa asemassa aikuiseen nähden.

Osa asiantuntijoista, joilla ei ole välttämättä kosketuspintaa normi elämään, antavat lausunnoissaan ymmärtää, kuinka pelkästään seksuaalirikosten uhrien jälkihoitoon tulisi satsata entistä enemmän, kun taas mielestäni rikosten ennaltaehkäisy olisi avainasemassa juuri etenkin lapsiin kohdistuvissa rikoksissa.

Siitä syystä tämänkaltaisten rikosten rangaistuksia ei tule kapulakielellä lieventää. Lasta koskevassa lainsäädännössä ei tule olla tulkinnanvaroja, vaan laki tulee olla mustavalkoinen ja selkeä.

Lasta tulee suojella kaikin keinoin, olkoonkin hän tullut Suomeen mistä päin maailmaa tahansa. Esimerkiksi 10-vuotiaan lapsen käräjöinti raiskaajaansa vastaan osoitti oikeuden täydellistä empatiakyvyttömyyttä ja sitä, että lainoppineet eivät ymmärtäneet, miten pieni lapsi toimii ylivertaisen uhan edessä. Hyvin moni, jopa aikuisistakin, lamaantuu.

Oikeuden ratkaisu herätti suuttumusta kansalaisissa ja samalla se myös osoitti, että laki on ollut jo nyt liian tulkinnanvarainen eikä se ole suojannut riittävästi pientä lasta, kun oikeudessa pohdittiin, vastusteliko lapsi vai ei.

Tilanne on varsin pelottava, kun meillä pieni, etuoikeutettu eliitti sorvaa lainsäädäntöä uusiksi kuullen asiantuntijoina samantasoista porukkaa, kuin he itse ovat. Kuultiinko poliisin lapsiseksirikostutkijoita? Entä missä uhrien kuulemiset?

Uhrien asema on jo nykyisessä lainsäädännössä heikko, kun kaikki keskittyvät vain rikoksentekijän oikeuksiin.

Jos tämä lakiuudistus menee eduskunnassa läpi, oikeudenkäynnit tulevat jatkossa olemaan melkoista tuskaa, kun pienen lapsen on todistettava kieltäytymisensä seksuaalisesta kanssakäymisestä totuusvelvoitteen alaisena ja epäilty/epäillyt ovat saaneet läpi esitutkinnan höpötellä omiaan.

Ruotsista ei kannata lainsäädäntömallia hakea, koska siellä uudenkin lain mukaan syytteeseen päätyy suhteessa vähemmän tapauksia kuin Suomessa (lähde: Amnesty).

Anne Rintamäki

Vaasa

Kommentoi