Lukijoilta: Pitääkö olla huolissaan?

Helsingin Sanomat uutisoi (HS 18.11.), että uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa korostetut digitaalisuus ja ilmiöoppiminen saattavat huonontaa merkittävästi lapsen uuden omaksumista. Kyse on psykologian tohtorin Aino Saarisen vielä julkaisemattomasta tutkimuksesta, josta HS sai tuloksia ennakkoon.

Tutkimusta kommentoi psykologian professori emerita Liisa Keltinkangas-Järvinen. Hänen mukaansa koululaisilta vaaditaan nykyisin sellaista itseohjautuvuutta, omatoimisuutta ja vastuunottoa, johon läheskään kaikki peruskoululaiset eivät ikänsä puolesta ole valmiita.

Uutinen on saanut valtavasti keskustelua aikaan mm. sosiaalisen median eri muodoissa.

Tutkimuksessa on käyty läpi vuosien 2012 ja 2015 Pisa-tuloksia, eli uusi opetussuunnitelma ei ole voinut vaikuttaa kyseessä olevan tutkimuksen mukaisiin oppimistuloksiin.

On siis pohdittava, mikä on voinut aiheuttaa jo edellisessä opetussuunnitelmassa tai jopa sitä edellisessä sellaisia muutoksia, että oppimistulokset ovat heikentyneet jatkuvasti 2000-luvun alkuvuosista lähtien.

Henkilökohtaisesti voin sanoa yli 30 vuoden opettajakokemukseni perusteella, että suuri ongelma on syntynyt vuoden 2011 voimaan tulleen perusopetuslain uudistuksen jälkeen. Tämä ns. kolmiportaisen tuen mukainen laki on muuttanut suurelta osin koulujen arkitoiminnan sellaiseksi, että lähes kaikki kärsivät, sekä oppilaat että opettajat.

Lain tarkoitus oli, että tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevat oppilaat integroidaan yleisopetuksen luokkiin ja heille taataan tarvittavat tukitoimet. Tilanne on johtanut siihen, että monilla paikkakunnilla erityisluokat on purettu ja oppilaat opiskelevat yleisopetuksen luokissa ilman mainittavia tukitoimia.

Oppilaiden oppimisvaikeudet voivat jopa pahentua tässä tilanteessa ja tilanteesta kärsivät myös ns. hyvät oppilaat, kun opettajan aika ei riitä kaikille.

Pahimmat tilanteet syntyvät ns. käyttäytymishäiriöisten oppilaiden toimesta, jotka eivät ole koulukuntoisia. On syytä vakavissaan pohtia, miten ko. oppilaat voidaan hoitaa paremman avun piiriin.

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen otti kantaa (HS 19.11.) julkaisemattoman tutkimuksen sisältöön. Hän ei tunnista uhkakuvia, joista on puhuttu digitalisaation ja ilmiöoppimisen yhteydessä oppimistuloksiin.

Ilmiöoppimista on kuitenkin ollut luokanopettajavetoisessa koulussa iät ja ajat. Se on perustunut oppiaineiden aiheiden luonnolliseen yhdistelyyn.

Uutta opetussuunnitelmaa on paikallisesti ylitulkittu niin, että pitäisi keksiä jotakin erityistä ilmiöiden esiin nostamiseen.

Kyllä sama vanha malli kelpaa edelleen, uutta mallia ei tarvitse kehitellä. Yläkouluissa opettajan välinen yhteistyö tullee kuitenkin lisääntymään ilmiöiden monien näkökulmien esiin ottamisen yhteydessä.

Enemmän olen itse huolissani siitä, että uusi opetussuunnitelma vaatii yhä enemmän itsekontrollia, itsenäisyyttä, keskittymiskykyä ja oma-aloitteisuutta. Nämä taidot ovat karkaamassa monilta oppilailta käsistä.

Varsinkin pojille parasta itseohjautuvuuden ohjaamista olisi hyvin pitkälle opettajajohtoinen opetus, missä olisi selvät päämäärät ja säännöt. Säännölliset kotiläksyt eri oppiaineissa tukevat opetusta ja vahvistavat oppimista.

Eli pitääkö olla huolissaan?

Mielestäni pitää olla, pitää huolehtia siitä, että uuden opetussuunnitelman ohjeistuksia ei ylitulkita, pidetään maalaisjärki opetuksessa ja resursoidaan kasvatukseen ja koulutukseen niin, että Suomen tärkeimmät ”luonnonvarat” koulutus ja yleissivistys säilyvät sillä tasolla, millä maamme on noussut osaavien kansakuntien joukkoon.

Matti Sippola

opetusneuvos

Seinäjoki

Varsinkin pojille parasta itseohjautuvuuden ohjaamista olisi hyvin pitkälle opettajajohtoinen opetus.

Kommentoi