Lukijoilta: Pyhä paikallinen sopimus

Olen ollut ammattiyhdistysliikkeen jäsen ammatillisten opintojeni alusta, syksystä 1997 asti. Varsinainen aktiivi minusta tuli vuoden 2007 tienoilla, ensin ammattiosastoni johtokunnassa, sittemmin luottamusmiestehtävissä. Kun annoin pikkusormeni, meni koko käsi. Olen ollut ammattiliitoissa töissä nyt 7,5 vuotta.

Yksi aihe on ollut pinnalla ainakin oman aktiiviaikani: paikallinen sopiminen. Näkökulmakin on ollut kutakuinkin sama.

Työnantajat varsinkin Suomen Yrittäjien suulla haluavat paikallista sopimista lisää. Vieläpä niin, että mikä tahansa yritys voisi paikallisia sopimuksia tehdä, ilman järjestäytymistä omaan työnantajajärjestöönsä ja etenkin ilman työntekijöiden valitsemia luottamusmiehiä.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kirjoitti (I-P 17.9.): ”Ay-liike näyttää sallivan vain sellaisen työpaikkasopimisen, jota se voi kontrolloida luottamusmiesten – jotka ovat liiton edustajia työpaikoilla – kautta ja joka edellyttää ay-liikkeen vallan vahvistamista.”

Pentikäiselle tiedoksi: liitot kouluttavat työntekijöiden valitsemat luottamusmiehet tehtäviinsä, jotta he ovat tasavertaisia neuvottelukumppaneita tekemään paikallisia sopimuksia työnantajiensa kanssa.

Työntekijät eivät yleensä ole työsopimus- saati työehtosopimusasioiden koukeroiden asiantuntijoita. On tärkeää, että luottamusmiehet heidän edustajinaan ovat. Näin työntekijöiden oikeudet tulevat huomioiduiksi.

Ammattiliittojen tärkein tehtävä on neuvotella jäsenistölleen (minimi)työehdot, joiden pohjalta myös paikallisia sopimuksia lähdetään sorvaamaan.

Luottamusmiehet ovat avainasemassa valvomassa työehtosopimusten ja myös työlainsäädännön asettamia ehtoja työpaikalla. He hoitavat paikallistason edunvalvonnan ja tuntevat työpaikkansa meitä liiton työntekijöitä paremmin.

Teollisuusliiton työpaikoilla paikallinen sopiminen on äärettömän yleistä; lähes 80 prosentilla työpaikoista niitä tehdään. Ne ovat erittäin hyviä sopimuksia, kiitos erinomaisten luottamusmiestemme.

Ammattiyhdistysliike ei suinkaan vastusta paikallista sopimista. Totta kai haluamme jäsenistöllemme entistä parempia työoloja. Kun osapuolten tiedon taso on sama, on paikallinen sopiminenkin helppoa.

Siksi on tärkeää, että sopijaosapuolet ovat järjestäytyneitä, jolloin kummallakin on parhaat lähtökohdat lähteä sorvaamaan juuri sen työpaikan lähtökohtiin sopivaa, parempaa paikallista sopimusta.

Arvelen, että tausta-ajatus Pentikäisellä on kuitenkin se, että murennettaisiin työehtosopimusten yleissitovuus ja ettei olisi mitään työehtojen vähimmmäistasoa, palkkojenkaan osalta.

Kuinkahan helppoa sen jälkeen olisi yksittäisen työntekijän tehdä sopimuksia suoraan työnantajan kanssa kaikista omista työehdoistaan, ilman mitään minimiä? Paremmin saa aina sopia, sehän on toivottavaakin!

Aika ajoin olen oman työuranikin aikana törmännyt siihen, että työnantajat ovat luulleet sanelun olevan sopimista.

Me ammattiyhdistysliikkeessä haluamme, että työntekijät ovat yhdenvertaisessa asemassa, kun jotain paikallisesti sovitaan. Siksi on myös työnantajien etu, että molemmat ovat järjestäytyneitä.

Tyytyväinen työntekijä on tunnetusti tuottavin, ja sitähän kumpikin haluaa. Pysyvän työpaikan, jonka palkalla tulee toimeen ja jonne on aina mukava mennä. Onnistuneilla paikallisilla sopimuksilla tyytyväisyys myös kasvaa.

Piia Yli-Heikkuri

aluetoimitsija, (sd.)

Vaasa

Kommentoi