Lukijoilta: Pyörätietä Kuortaneen suuntaan

Pyöräily on terveellinen, ihmisläheinen ja ilmastoa säästävä harrastus ja liikkumismuoto.

Yksin pyöräillessä ajatus lepää ja katse lepää maisemassa. Perheen ja kavereiden kanssa jaksaa ja ehtii jutella. Satulassa istuessa vanhankaan ihmisen polvia ei pakota, vaikka pakottaisi jalan kulkiessa.

Harva haluaa virkistysliikuntaa, jossa menee jonnekin ja palaa samaa reittiä takaisin. Paluussa ei ole koskaan menomatkan riemua.

Kun pyöräilykaupunkina kunnostautuva Seinäjoki toivottavasti saa aikaan kevyen liikenteen väylän viimein ja viimeisenä myös Kuortaneentien varteen, muodostuu käden käänteessä oiva pyörätielenkki Seinäjoelta Nurmonjoen rantamia Suupohjantielle ja siitä takaisin Seinäjoelle. Ei ole paluuta. Noin 20-kilometrisenä tämä on sopivan pituinen aloittelevallekin pyöräilijälle. Pidemmän lenkin saa kun koukkaa rauhallista Isokoskentietä.

Pyörätie jatkuisi Keski-Nurmontien risteyksestä ainakin Viitalantien, vielä parempi Kourantien risteykseen ellei peräti Hirvijärven tuntumaan.

Hyvin alkanut pyörätien rakentaminen jäi kesken Keski-Nurmon koulusta Viitalan suuntaan. Väylä pykättiin pienen Jöllöntien varteen, mutta vaarallisen Kuortaneentien kylkeen ei riittänyt mursketta eikä asvalttia.

Kevyen liikenteen väylä olisi suhteellisen halpa ja helppo rakentaa, sillä Kuortaneentien sivussa on jo valmista pohjaa pitkät siivut. Muu osuus on lähinnä metsän syrjää eli ei juurikaan tarvitse rouhia ihmisten pihojen kukkapenkkejä.

Vastaus siihen, mitä tekoa on pyörätiellä asumattomalla metsätaipaleella: noin kuuden kilometrin päässä Hyllykalliolta kohoaa kasvavien asutuskeskusten suma.

Jos on tarve vaihtaa kevytväylä osaksi matkaa tien toista puolta, sen voi sujauttaa valtatien ali sukkelasti toisin kuin autotien. Riittävän iso siltarumpu riittää.

Olli Mäkelä (vas.)

kuntavaaliehdokas

Seinäjoki

Kommentoi