Lukijoilta: Ratkaisu työvoimapulaan löytyy aluetason yhteistyöstä

Kauppakamarien tuoreen kyselyn mukaan lähes 75 % yrityksistä kärsii työvoimapulasta. Ongelman ratkaisuksi tarjotaan työttömien työttömyysturvan leikkauksia ja muita ns. työmarkkinoiden rakenteellisia uudistuksia.

Työnhakijoiden työmarkkinakelpoisuutta ja osaamista ei paranneta heidän toimentuloansa kurjistamalla. Tarvitaan muita ratkaisuja. Työvoimaa Suomessa kyllä riittää, kun reservissä on tällä hetkellä yli 300 000 työtöntä. Pulaa on vain osaamisesta, mikäli työnantajia on uskominen.

Työvoimapulan ja kohtaanto-ongelmien juurisyynä on, että työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointi ei ole pystynyt tunnistamaan työelämän muutoksia. Suomessa on pitkään panostettu määrälliseen koulutustarpeiden ennakointiin. Tästä on esimerkkinä OPH:ssa tehty työ. Myönteistä on, että aivan viime vuosina on käynnistetty myös toimiala- ja klusteriperusteisia laadullisia ennakointiprosesseja.

Työhallinnossa on kehitetty ammattibarometri. Se perustuu te-toimistojen asiantuntijoiden arvioihin noin 200 keskeisen työelämän ammatin alueellisista ja paikallisista lyhyen aikajänteen työvoiman kysynnän muutoksista sekä kysynnän ja tarjonnan kohtaannosta.

Barometriä on tehty koko maassa nyt 10 vuotta, ja erityisesti sote-alan keskeiset ammatit – sairaanhoitajat, lääkärit, lähihoitajat – ovat olleet jatkuvasti pula-ammatteja. Miksi barometrin tuloksiin ei ole reagoitu?

Metalli-, rakennus- ja logistiikka-alojen ammattien tilanne sen sijaan on vaihdellut suhdanteiden mukaan.

Barometrin tulosten perusteella tulisi paikallis- ja aluetasolla käynnistää koko maassa ennakointikäytäntöjä, joissa kontaktoinnit esimerkiksi haastatteluilla kohdennetaan aloille ja työnantajiin, joissa esiintyy erityisesti ongelmia osaavan työvoiman hankinnassa.

Työhallinnossa tämän tyyppistä työtä on toisaalta tehty yksittäisinä hankkeina jo vuosikymmeniä. Valtakunnallisesti koordinoitua ja ohjattua toimintaa ei ole kuitenkaan pystytty käynnistämään. Syynä lienee ollut te-toimistojen resurssipula.

Työnantajat tietävät, millaista osaamista avoimissa työpaikoissa tarvitaan ja te-hallinnossa tiedetään, millaista osaamista työnhakijoilla on. Haastatteluiden tulokset analysoidaan aluetason raadeissa, joissa mukana ovat työnantajien ja te-hallinnon edustajien lisäksi myös oppilaitokset ja muut keskeiset aluetason toimijat. Tärkeää olisi kytkeä raateihin myös aluetason työmarkkinajärjestöt. Raadit tuottavat priorisoituja toimenpide-ehdotuksia työvoimapula- ja kohtaanto-ongelmien ratkaisemiseksi.

Työantajien kontaktoinnit ja haastattelut sopivat hyvin hallituksen tavoittelemaan ns. pohjoismaiseen työvälitysmalliin. Etenkin Ruotsi ja Tanska ovat tehneet tällaisia työnantajahaastatteluita vuosikymmeniä.

Kaakkois-Suomen Etiäinen-koulutustarpeiden ennakointiprojektissa on menestyksellisesti kehitetty edelleen alue- ja paikallistason verkostoitumista ja saatu mm. oppilaitokset mukaan yrityshaastatteluihin. Ely-keskuksen jatkuvan oppimisen koordinaattori on jo vuoden koordinoinut esimerkillisesti alueellisia, noin 3–5 vuoden päähän ulottuvia toimialakohtaisia ennakointiprosesseja. Malli on käytössä nyt myös Etelä-Karjalassa.

Paikallistason kohtaanto-ongelmia ei mielestämme ratkaista valtakunnallisilla toimialaryhmillä. Sen sijaan tarvitaan valtakunnan tason tukea ja koordinaatiota alue- ja paikallistason ennakointiprosesseille. Marinin hallitus onkin tehnyt mielestämme oikean päätöksen perustamalla Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen, jossa opetus- ja te-hallinnon asiantuntijat alkavat resurssoida ja ohjata toivottavasti myös aluetason ennakointia.

Suomessa alueilla on kehitetty ja toteutettu jo vuosia kansainvälisestikin arvostettuja ennakointikäytäntöjä. Nämä tarvitsevat tietenkin jatkuvaa kehittämistä ja parantamista. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan.

Yrjö Myllylä

YTT, Delfoi-manager, Salo

Jouni Marttinen

VTM, ennakoinnin asiantuntija Turku

Kommentoi