Lukijoilta: Ruotsiin muuttaneiden traumat

Veksi muutti Ruotsiin töiden perässä vuonna 1966. Volvon tehdas tarjosi paljon parempaa palkkaa, mitä Suomessa sai. Ulkomailla asuminen houkutti. Saisi näyttää naapureille miten hieno mies hänestä Ruotsissa. Työ Volvon tehtaalla ei tarjonnut hienouksia.

Ulkopuolisuuden tunne vaivasi, eikä hän ymmärtänyt kieltä. Yksinäisyys kasvoi sellaisiin mittoihin, että Veksi alkoi juopotella Lopulta joka päivä töiden jälkeen. Kotiin alkoi tulla tunkea samanhenkistä väkeä ja siitä porukasta Veksi löysi tulevan vaimonsakin.

Heille syntyi kaksi lasta. Aluksi vanhemmat jaksoivat innostua jälkikasvustaan, mutta alkoholi vei kuitenkin voiton ja lapset jäivät vähälle huomiolle. Lapsilla oli yllään likaiset vaatteet ja ruokaa he saivat, jos joku muisti sitä heille antaa.

Nukkuminen oli vaikeaa. Kotona oli kovaäänistä ryyppyporukkaa ja siellä tapeltiin.

Kukaan ei ottanut yhteyttä sosiaalitoimeen, koska käsitys suomalaisista perheistä oli juuri tuollainen. Työt hoidetaan kunnolla mutta muuten ryypätään rankasti.

Veksin ja tämän vaimon riitely yltyi ilta illalta yhä rajummaksi. Veksi ajoi vaimonsa ulos ja sammui ja oksenteli lattialle. Aamulla äidin naama oli violetiksi hakattu.

Lapset kasvoivat alituisessa pelossa. Aamuisin vanhemmat laittoivat lapset siivoamaan vanhempiensa oksennukset ja tuhkakupit. Lapsien tukka kasvoi takkuun, hampaat olivat mädäntyneet suuhun, koska niitä ei koskaan pesty.

Kesäisin perhe lähti loman viettoon Suomeen. Kaikki piti olla hienoa. Haettiin uudet vaatteet, auto pestiin ja tuotiin tuliasia. Osattiin jopa muutama ruotsinkielinen sana, jota suomen sanojen välissä lausuttiin, koska se kuulosti hienolta. Viinaa juotiin ja itkettiin koti-ikävää.

Vuodet kuluivat ja lapset kasvoivat. Vanhempien jättämät traumat seurasivat mukana. Ulkopuolisuuden tunne periytyi eivätkä Suomeen palanneet aikuiset lapset olleet enää samoja, mitä kesälomilla oltiin totuttu näkemään.

Heillä ilmeni päihdeongelmia ja traumoja kokemuksistaan. Moni joutui psykiatriseen hoitoon, aivan kuten sodista palaneet veteraanit ja heidän lapsensa aikoinaan.

Vaatii monta sukupolvea korjata tehdyt virheet. Näistä Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten traumoista puhutaan aivan liian vähän. Häpeän tunne pitää saada korjattua, jotta uudet sukupolvet saavat mahdollisuuden elää normaalia elämää.

Mikko Nevantakanen

Vaasa

Kommentoi