Lukijoilta: Sähköautokupla puhkeaa

Puhdasta viherutopiaa on kuviteltu ja lanseerattu idea siirtymisestä myös maantieliikenteessä, jopa lento- ja laivaliikenteessä suorasähkön käyttöön päästöprobleeman ratkaisuksi. Miksi olen skeptikko näin tärkeässä ja hyödyllisessä asiassa?

Ihan energiataloudellisesti. On nimittäin kaukana esimerkiksi Suomessa uuden ydinvoimakapasiteetin käyttöönotto. Koski- ja hiilivoimaako piisaa? Siinäpä se toinen puoli.

Hiili käyttövoimana on korvattavissa. Turve-energian aikakello raksuttaa loppuaan kohti. Puu on nopeimmin uusiutuva luonnonvara. Aurinkosähkö ja tuulivoima siis pelastavat ja korvaavat ”huonot energiat”? Kyllä ja ei. Auringon, tuulen ja vesivoiman sähkötuotanto on kovin rajallinen eri syistä.

Autoliikenteen massiivinen arkikäyttö jokapäiväisessä tarpeessa vaatii suoraenergian nopeaa tankkausta ja hyvää saatavuutta. Sähkön tuotanto pistorasiaan on suurin ongelma.

Kuten asiantuntijat sanovat myös, on sähköakku toinen suuri ongelma vaikka suorasähköä näyttäisikin riittävän. Akkujen vaikea, kallis tuotanto ja ympäristöhaitallinen puoli on vakava asia.

Viherideologeilla sähköstä ja ydinvoimasta on tullut suuri täysparannus. Atomivoima oli vihreille kirosana noin 40–50 vuotta takaperin. Nyt sama utopialiike on kai ydinsähkön innokkain kannattaja.

Sähköajoneuvojen ongelmat ovat hyvin suuret saatavuuden takia: Vaikka sähköntuotantoa piisaisikin, suuri riski ja uhka on sähköjen katkeaminen esimerkiksi tietoliikennevaurioissa. Sen yllättyvyys on ikuinen ongelma arjessa.

Mutta tärkein sähköliikenteeseen maanteillä tyystin siirtyvyyden pääjarru on, että energiavajaus on jo nyt etenkin talvisin tosiasia käyttöhuippuina.

Kun tiekalusto olisi sähkön varassa, jo vaikka kolmasosan autokannasta muuttaminen vain sähkön varaiseksi merkitsisi vähintään yhden tai jopa useamman ydinvoimalaitoksen investointia pikaisesti meillä.

Ranskalaisvoimalan käyttöönotto sen kuin viivästyy. Kupla on tainnut jo puhjeta.

J. Pesonen

Alajärvi

Kommentoi