Lukijoilta: SAK:n malli polkee duunarin etua

SAK:n aluetoimikunnan puheenjohtaja Petri Partanen kirjoitti Yrittäjien ja Kauppakamarin ehdotuksesta sen verran vahvaa ropakantaa (Ilkka-Pohjalainen, 5.7.), että siihen on syytä vastata.

Partasen mukaan ”yrittäjäjärjestöjen esitys tosielämän palkkoihin verrattuna käytännössä suurin piirtein puolittaisi kaikki palkkatulot Suomessa”. Tämä ei pidä paikkaansa.

Mallissamme tehtäisiin vastakin työehtosopimuksia työnantaja- ja työntekijäliittojen kesken. Jos työehtosopimus ei palvele työpaikan tarpeita, kuten usein käy, esitämme mahdollisuutta sopia toisin. Paikallisen sopimuksen tekisivät työnantaja ja työntekijät työpaikalla.

Jos sopimusta ei haluta tai sellainen ei synny, noudatetaan työehtosopimusta.

Esitämme myös lakiin kirjattua minimipalkkaa, jotta jokaisella työntekijällä olisi selkeä minimiturva. Tämä on tärkeää niin palkan maksajan kuin saajan kannalta.

Tällä hetkellä parisataa tuhatta työntekijää on kokonaan minimipalkkasäätelyn ulkopuolella. Selkeä minimipalkkasäätely on tärkeää erityisesti hauraimmassa työmarkkina-asemassa oleville.

On epäloogista, että ay-liike kannattaa alipalkkauksen kriminalisointia mutta vastustaa lakiin kirjattua minimipalkkaa.

Suomen työelämän yksi ongelma on lähes maailman jäykin palkanmuodostus. Palkat eivät nouse, kun firmalla menee hyvin, eivätkä laske, kun menee huonosti. Se ei ole duunarinkaan etu.

Mallimme toisi epäilemättä palkanmuodostukseen enemmän dynamiikkaa ja eroja yritysten välille ja sisälle.

Koronan alla sovittu yleislinja – jonka pitävyyttä työmarkkinajärjestöt ovat haukkana vahtineet – syö vauhdilla suomalaisen työn kilpailukykyä. Meillä palkat nousevat EU-komission arvion mukaan tänä ja ensi vuonna 5,0 prosenttia, kun euroalueella nousu on vain 1,5 prosenttia.

Menetämme kivulla rakennetun kilpailukyvyn. Monella työpaikalla olisi valmius sopia jotain muuta, jotta voidaan turvata yrityksen menestys, mutta se on käytännössä vaikeaa, jopa mahdotonta.

Kirjoituksensa lopussa Partanen oivaltaa, mistä on kyse. ”Meidän kaikkien yhteinen tavoite on työn tuottavuuden parantaminen ja siihen kannustaminen”, hän toteaa.

Yritys- tai työpaikkakohtainen sopiminen edistää merkittävästi paremmin tuottavuutta kuin sadat työehtosopimukset, jotka ovat monessa asiassa toistensa kopioita työmarkkinajärjestöjen kovan koordinaatiopolitiikan vuoksi.

Jos ay-liike antaisi työntekijöille sopimisen vapauden, työllisyysaste vahvistuisi ja tuottavuus paranisi. Se olisi paitsi kansantalouden ja yritysten myös duunarin etu.

Mikael Pentikäinen

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja

Kommentoi