Lukijoilta: Sammuneet lyhdyt

”Aina äänestäjät jaksavat uskoa lupauksiin, sitä minä vaan ihmettelen.” (Timo Airaksinen, Il-Po 19.1.)

Vielä ei ole kukaan ole mitään edes luvannut. Vanhoilla ei ole varaa ja uudet eivät tiedä. Ajan problematiikka huomioiden kansanvallan edustus pitää ainakin Seinäjoella mykkäkoulua. Ehdokkaat olettavat, että vaalikarja menee pilttuuseen vanhaan malliin. Lyhdyt ovat sammuneet.

Tämän(kään) kauden aikana ei ole voinut välttyä ajopuuajatukselta. Asiat vain tapahtuvat. Välillä se ponnahtaa esiin jossain ratsastuskentässä.

Hyminästä huolimatta, Seinäjoen velka on kasvanut kuin lunta kolatessa. Ongelmaa on porukalla siirrelty. Se vain ei puheilla sula. Kun puhutaan velasta, että se on kiinteissä investoinneissa, sivuutetaan fakta: moni rahanreikä on tullut jonon ohi – ”pakosta”.

Jos Knuuttilan Antin moisia edustajia, asioihin perehtyviä ja vaihtoehtoja etsiviä olisi tarpeeksi ja yli puoluerajojen, ei tulevaisuutta tarvitsisi pelätä. Näitä, jotka menevät ihmisten asioita ajamaan kuin töihin.

Kun sote tulee, jää kunnallispolitiikan keskiöön koulu. Se on pelottava skenaario. Koulu, joka vuosikymmenen ajan on ollut hirveässä mylläyksessä, ei saa rauhaa jatkossakaan.

Paljon tulee oven suuhun lisää asiantuntijoita.

Sote vie puolet kuntien budjeteista maakunnalle. Siitä taas suuri osa on vanhustenhuoltoon. Tuleeko Evijärven mumman elämä turvatummaksi?

Lisääntyvätkö Seinäjoella ympärivuorokautisen hoidon resurssit?

Siitä päättävät pian maakunnan vanhat ja kokeneet kunnallisihmiset, samat, joiden toimia voi nyt arvioida siellä kotikunnissa.

Ehdokkaat eivät keskustele julkisuudessa, Pia Kattelusta lukuun ottamatta. Hän hakee ainoana muutosta. Vaikeneminen, silloin kun pitäisi sanoa paljonkin, on pelkuruutta.

Olen kaivannut jopa niitä pakollisia vaalinaluskirjoituksia ”Björkenheimin silta kuntoon” ja ” velkaantumisen on loputtava”. Sikäli menee hyvin, että ei ole nyt vallankumouksen pelkoa. Hiukan sinimusta taivaanrannassa väreilee.

Jarmo Lintala

äänestäjä

Seinäjoki

Kommentoi