Lukijoilta: Sananen onnellisuudesta

Vaasa aikoo julistautua 190 000 eurolla maailman onnellisimmaksi kaupungiksi. Asukasta kohde se merkitsee 2,83 euroa. Kaupungin uuteen strategiaan kirjatun tavoitteen saavuttamiseksi asukkaiden onnellisuutta kehitetään yhdessä jopa onnellisuustutkija Markku Ojasen avulla. Edistymistä seurataan vuosittain tehtävän onnellisuustutkimuksen avulla.

Wikipedian mukaan onnellisuus käsitteenä on filosofinen tai psykologinen mittapuu, jolla ihminen arvioi myönteisesti elämänsä laadun tarkastellessaan elämäänsä kokonaisuudessa.

Pharrel Williamsin biisissä ”Happy” kannustetaan taputtamaan mukana, jos koet, että onnellisuus on totuus. Totuus on kuitenkin se, että ennen kuin onnellisuus saavutetaan, pitäisi Maslow’n mukaan ihmisellä perustarpeet tyydyttyä riittävässä määrin – ei välttämättä täydellisesti – ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydytystä ”korkeammille” tarpeille.

Maslow’n tarvehierarkian mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on: 1. Fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen Fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma). 2. Turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta). 3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen). 4. Arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta). 5. Itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).

Mielestäni nyt mennään takapuoli edellä puuhun ja lujaa. Vähän niin kuin rakkaalla kumppanilla Seinäjoella, joka halusi avaruuden pääkaupungiksi.

Vaasassa on satoja vähävaraisia lapsiperheitä ja ikäihmisiä, jotka taistelevat ravinnon suhteen. Korona huippulukemissa, mikä on vaarantanut turvallisuuden tunnetta. Yksinäiset ihmiset, etenkin vanhukset jäävät paitsi yhteenkuuluvuuden ja rakkauden puutteessa.

Kun vanhukselle kotiutuessaan sairaalasta pitkäaikaiskuntoutuksesta, hänelle tarjotaan kaatopaikalle vietävää patjaa alustaksi, kun vanhuksella ei ole varaa hankkia uutta kaupasta. Tässä häneltä viedään kunnioitus, mitä vanhuksia kohtaan ei tässä maassa eikä kaupungissa ole.

Itseään tässä tilanteessa saa todellakin ryhtyä toteuttamaan, jotta tulisi maailman onnellisimmaksi.

Minut tekisi onnellisemmaksi se, että pääsisin hammaslääkäriin ja lääkäriin, eikä tarvitsisi jonottaa liki vuotta. Se, että vanhuksia autettaisiin, eikä heidän tarvitsisi olla yksin. Tai että vanhukset pariskuntana pääsisivät samaan palvelutaloon.

Ihmettelen, tänä kriisin aikana, miten kaikista säästötoimenpisteistä, lomautuksista ja irtisanomisista huolimatta Vaasa löysi vajaa 200 000 euroa tähän amerikkalaiseen hölynpölyyn.

Minua, eikä monia muitakaan tee onnelliseksi tämä kallis kampanja, 5 000 eurolla istutettavat kirsikkapuut, eikä 10 000 euron virtuaalinen adventtikalenteri.

Karin Toivola

Vaasa

Kommentoi