Lukijoilta: Seinäjoki Risteysasemassa

Meille muualla asuville entisille seinäjokisille Risteysasema-lehdestä on tullut tärkeä yhteys syntymäkotikaupunkimme historiaan ja myös nykyisyyteen. Tämän päivän asioita itse seuraan Ilkka-Pohjalainen-lehdestä. Nähtyäni toimittaja Markku Kulmalan jutun Suolaa haavoihin (Ilkka-Pohjalainen 12.8.) haluan esittää joitakin kommentteja kotiseutuhenkisyydestä.

Haaveiluni palata joskus Seinäjoelle pääkaupunkiseudulta karisi sitä mukaan, kun näin minkälaiseksi kaupunkia rakennetaan.

Ympäröivältä maaseudulta muuttaneilla ei ole samanlaisia juuria kaupunkiin kuin siellä syntyneillä ja nuoruutensa viettäneillä. Ehkä siksi kehittäminen ja rakentaminen on näyttäytynyt perinteitä kunnioittamattomalta ja heikosti omintakeista kotiseutuhenkeä ilmentävältä.

Markus Aaltosen tarinan viidennestä kolonnasta Risteysasema-lehdessä näen myös vertauskuvallisena. Kaupunkiin on tullut uutta väkeä, jolla ei ole arvosidonnaisuuksia paikkakuntaan eikä menneisiin vuosikymmeniin.

Menneisyydestä periytyvä asenne- ja arvomaailma vaikuttaa väistämättömästi pienen maakuntakeskuksen kehitykseen. Markus Aaltosen kirjoituksen ”viides kolonna” -vertauskuva havainnollistaa hyvin tilannetta. Aaltosen kielenkäyttö ei vaikuta niin tosikkomaiselta kuin mihin Kulmala viittaa rinnastuksessaan Espanjan sisällissodan viidenteen kolonnaan. Varteenotettavasti Aaltonen asiasta perusteluineen kirjoittaa. Se kannatta itse lukea. Pitkäaikaisia jännitteitä Seinäjoen ja maakunnan henkisen perinnön ja intressien välillä ei voi kieltää.

Risteysaseman vanhemmissa numeroissa on tuotu esille Seinäjoen pyrkimys seurata sille soveltumattomia suurkaupunkien kehitysmalleja. Tiivistä ja korkeata on pitänyt rakentaa, mikä ei paranna asumisvihtyisyyttä eikä sovi ainutlaatuiseen kaupunkikuvaan.

Tästä ei hyvää seuraa tulevaisuudessakaan. Vanhojen, monille seinäjokisille vahvoja tunteita herättävien rakennusten holtiton purku tuntuu olevan nykymenoa. Monet syntyperäiset asukkaat ovat sitä tavatessamme valitelleet. Valta on ollut muilla.

Seinäjoki on edelleen risteysasemassa, jossa kaupunkikehitystä voi muuttaa myös ekologisesti ja kulttuurisesti kestäväksi.

Erityisen harmillisia ovat olleet uutiset Maakuntatalon purkusuunnitelmista. Sekin tapahtuu taas vain taloudellisen hyödyn tuottamiseksi joillekin. Maakuntatalolla on monille ikäluokille ja meidän aikuistumiselle suuri merkitys. On ihmeteltävä, miten tällaiseen koko maakunnan voimin rakennetun Maakuntataloon suojeluun ei saada enemmän puhtia. Luulisi, että tällainen maakunnallisuus saisi maakuntakeskuksessa enemmän vastakaikua.

Suuri huolenaihe on, saadaanko Aalto-keskuksen ympäristöön sellaista rakentamista, joka sopii yhteen Seinäjoen arvokkaimman rakennuskokonaisuuden ja maailmanluokan perintökohteen kanssa.

Kari Wallenius

Salo

Kommentoi