Lukijoilta: Sinimustasta ja sekopäistä

Päätoimittaja Markku Mantila luokitteli sunnuntaisessa Maan tila -kolumnissaan sinimustan värin käyttäjät joko historiattomiksi tai sitten sekopääporukan eli Lapuan liikkeen tukijoiksi. Olen monessa asiassa samaa mieltä Mantilan kanssa, mutta kirjoitus ei sekään kaikilta osin edusta parasta mahdollista historiantajua.

Pidän nyt vireillä olevaa sinimustaa liikettä vahingollisena ilmiönä, enkä itse laittaisi sinimustaa paitaa päälleni. En samaistu siihen väriyhdistelmään. Poliittinen kotini on keskusta, jonka edeltäjä Maalaisliitto tuki aikoinaan tasavaltaa, parlamentaarista demokratiaa ja kansallista eheytystä.

Voin kuitenkin vakuuttaa, että kotikunnassani Lapualla sinimustaa villapaitaa käyttävät ovat kunnon ihmisiä, toki pääsääntöisesti oikeistolaisesti ajattelevia ja Lapuan historiasta ylpeyttä tuntevia. Eivät he lähtisi mihinkään väkivaltaiseen tai rasistiseen liikkeeseen mukaan.

Päätoimittaja Mantila näki Lapuan liikkeen laittomuuksien ja väkivallan tielle lähteneenä sekopääporukkana. Lapuan liike piti sisällään paljon vahingollista ainesta ja toimintaa mutta sitä arvioitaessa on syytä muistaa, mitä oli tapahtunut ennen vuotta 1929.

Suomessa oli koettu sortokaudet. Nuoria miehiä oli lähtenyt jääkäreiksi Saksaan valmistautumaan vapaussotaan. Vuonna 1918 koettiin punaisten vallankaappausyritys ja sen kukistaminen. Sen jälkeen syntyi kommunistinen liike, jonka johtajat eivät olleet mitään pulmusia. He suunnittelivat porvariston nitistämistä ja proletariaatin diktatuuria. Rajan takana oli Neuvostoliitto, aina valmiina tukemaan näitä suunnitelmia.

Lapuan liike oli osa tätä valtavan kiihkeää ja kuohuvaa aikaa. En osaa pitää läheskään kaikkia sen edustajia sekopäinä. Porvarillinen väestö oli kokenut suoran toiminnan välttämättömäksi vuonna 1918. Toinen vaihtoehto olisi ollut punaisen vallan hyväksyminen. Lapuan liike oli osa tätä traditiota. Nyt tiedämme, että he yliarvioivat kommunismin vaarallisuuden. Nyt yliarvioidaan sinimustan paidan vaarallisuus.

Kulloinkin elettävä aika vie ihmisiä mukanaan. Hitleriä äänesti aikanaan lähes 40 prosenttia saksalaisista vapaissa vaaleissa. Oliko niin suuri osa Saksan kansasta sekopäitä? Oliko Etelä-Afrikan valkoinen väestö viisi vuosikymmentä sitten kauttaaltaan sekopäitä, kun kannattivat apartheid-järjestelmää? He elivät omassa ajassaan, joka vei heitä mukanaan.

Nyt on luonnollista kannattaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Tarkoittaako se sitä, että olemme ihmisinä parempia kuin menneiden aikojen edustajat?

Joskus ihmettelen toimittajien ja vaikkapa kulttuuriväen historiankäsitystä. Joitain vuosia sitten Yleisradio esitti tv-sarjan kommunistijohtaja Hertta Kuusisen elämästä. Siinä ei vaiettu Neuvostoliiton epäkohdista, mutta Hertta Kuusinen henkilönä esitettiin positiivisessa valossa ja hänen motiivejaan vähintäänkin ymmärrettiin, vaikka hän oli vallankumouksellinen stalinisti.

Voitaisiinko samanlainen sarja tehdä Lapuan liikkeen Hilja Riipisestä? Mikä vastalauseiden myrsky siitä seuraisi?

Mitä tulee vuoteen 1918, moni kulttuurieliitin edustaja tuntuu ajattelevan, että väkivaltainen vallankaappausyritys on hyväksyttävämpää kuin sen kukistaminen.

Mantilan kirjoitus edustaa sekin omaa aikaansa. Nykyään pitää kärjistää sanomaansa, että se tulisi huomatuksi. Perinteisen epäsosiaalisen median ystävänä ja äärimaltillisen politiikan kannattajana olen huolestunut tästä suuntauksesta.

Esa Rintala (kesk.)

historian ja yhteiskuntaopin lehtori,

Lapuan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Kommentoi