Lukijoilta: Sopimalla, ei sanelemalla

Sää on sumuinen ja sateinen. Aurinko pysyttelee piilossa paksun pilvipeiton takana. Samanlaisia harmaita sävyjä on mietteissäni, kun pohdin meneillään olevaa työehtosopimusneuvottelukierrosta.

Valon pilkahduksiakin on nähty, kun Teknologiateollisuuden neuvottelut voitiin viimein aloittaa. Tähän ei olisi päästy, elleivät Teollisuusliiton asettamat ehdot olisi täyttyneet. Tärkeimpinä niistä olivat työnantajayhdistykseen liittyneiden yritysten nimet ja niiden pohjalta varmistunut tae siitä, että yleissitovuus saadaan säilytettyä. Näin turvataan jokaisen alalla työskentelevän työntekijän työehtojen minimitaso. Samalla yritysten terve kilpailu säilyy, kun panoksena ei ole se, kuka saa teetettyä työt halvimmalla ja/tai poljettua muitakin työskentelyn ehtoja mahdollisimman alas.

Jos mentäisiin pelkästään työsopimuslain pykälien mukaan, työntekijöiltä katoaisivat mm. arkipyhäkorvaukset, lomarahat (entinen lomaltapaluuraha) ja vuorolisät. Työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus on lain mukaan vain enintään 10 päivää, kun työehtosopimuksissa vastaava aika työsuhteen kestoon perustuen voi olla useita viikkoja. Työehtosopimusten merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

Sopimisen tiellä halutaan siis yhä jatkaa. Liittotasolla sovitaan mittava määrä työehdoista, jotka muodostavat työskentelyn reunaehdot. Työehtosopimuksiin linjataan myös se, miten paikallisia sopimuksia voidaan tehdä.

Paikalliset sopimukset ovat erinomaisia, sillä niissähän sovitaan minimitasoa paremmista ehdoista. Sopiminen on kumpaakin osapuolta hyödyttävää ja sen positiiviset vaikutukset näkyvät niin työtyytyväisyydessä, työn tehokkuudessa kuin molemminpuolisen luottamuksen kasvussakin. Tällainen paikallinen sopiminen on sitä, mitä työelämässämme haluamme.

Teknologiateollisuus ry:n varatoimitusjohtaja Minna Helteen mukaan (Keski-Suomalainen 28.10.2021) ”käynnissä olevalla sopimuskierroksella järjestö (Teknologiateollisuus ry) hakee kokemuksia yri-tyskohtaisesta sopimisesta”.

Mielestäni paikallisesta sopimisesta on teknologiateollisuudessa paljonkin kokemuksia, sillä lähes 80 %:lla työpaikoista niitä on tehty tähänkin saakka. Siitä kiitos osaaville luottamusmiehillemme! Näin on toimittu jo vuosikausia.

Helle jatkaa: ”Viennin niin kutsutun päänavauksen eli palkkanostojen ylätason määrittävät edelleen joko teknologiateollisuus tai kemianteollisuus.” Päänavauksen suhteen näin varmasti onkin, sillä Suomen vienti nojaa hyvin vahvasti näiden alojen osaamiseen.

Sen sijaan silmiini pisti ilmaus ”palkkanostojen ylätaso”. Yleiskorotusten ei suinkaan ole tarkoitus olla yläraja, vaan palkankorotukset voi erittäin mieluusti paikallisesti sopia paljon korkeammiksikin. Jokin alaraja sentään on oltava.

Sopimisen on jatkossakin oltava sopimista, ei sanelua. Silloin aurinkokin pilkistää taas pilviverhon takaa.

Piia Yli-Heikkuri (sd.)

aluetoimitsija

Vaasa

Kommentoi