Lukijoilta: Sote-sopu ei ratkaissut vielä mitään, vain maali saavutettu

I-P:n pääkirjoituksen 15.10.20 otsikk oli: ”Sote ehkä odotettua parempi”.

Sote-uudistuksen saavutettu sopu ei ratkaissut vielä mitään, ei taustalla olevia haasteita. Hyvää on, että maali saavutettiin. Protestoinnit voivat vielä muuttaa maalijärjestystä. Hyvää oli, että rahoitus tulee yhdestä lähteestä ja että valtio jakaa sen tarveperusteisesti eli pääasiassa sairastuvuuden perusteella. Se sisältää kuitenkin piilotarpeen rahoituksen kiristämiseen myös myöhemmin maakuntaverotuksen kautta, joka tullee nostamaan verotasoa. Leveämmät maakunnalliset/hyvinvointialueen hartiat eivät ole paremmat ilman riittäviä resursseja.

Nyt kyse on hallinnon ja rahoituksen ratkaisusta eikä palvelujen tuottamisesta, joka on ydinkysymys. Tulevan maakunnallisen/hyvinvointialueen toimijan on edelleen vaikea ratkaista haastavia sisäisiä mm. perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon painotuksia, kuten kuntien nykyäänkin. Lähtökohtana oli, että perustasoa vahvistetaan siten, että peruspalvelut toimivat yhtäläisesti, paremmin ja laadukkaasti.

Kuntavetoisen rahoituksen ongelmana oli se, että erikoissairaanhoito otti, varmaankin tarvitsemansa, osan ja kun kuntarahoitus ei riittänyt, kuntien sosiaali- ja perusterveydenhuollon palveluista karsittiin.

Aikaisemman valtion/ lääkintöhallituksen aikana resurssit jaettiin keskitetysti ja tavoite oli, että resurssit sekä raha että virat jakautuisivat tasan. Valtionosuusjärjestelmän uudistamisen jälkeen jakauma muuttui, joissakin kunnissa oli jopa 37%/63%. Tämän johdosta esimerkiksi lääkärimäärä erikoissairaanhoidossa on noussut tuhannella ja perustasolla vain nimeksi. Se on johtanut myös siihen, että terveyskeskuksen lääkärin vastaanotolle on vaikea päästä ja myös muiden työntekijöiden puuttumisen vuoksi vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa, mielenterveyspalveluissa ja päihdepalveluissa, lastensuojelussa on vaihtelevasti suuriakin haasteita, ei kaikkialla.

Terveyskeskuksella on yli 50 tehtävää, joista vain kahdessa on ollut yleisesti haasteita; lääkärin vastaanotolle pääsyssä ja myös hammaslääkärin vastaanotolle pääsyssä. Tähän nyt tehty uudistus ei tuonut ratkaisua.

Vinouma on myös johtanut eriarvoisuuden kasvuun. Kahdenkymmenen vuoden aikana 35-vuotiaiden miesten elinajan odotteen ero parhaimman ja huonoimman tulotason miehillä on kaksinkertaistunut ollen 12,4 vuotta. Tulevan vaaleilla valitunkin hallinnon on lähes mahdotonta tätä vinoumaa korjata, koska edelleenkin resurssien jako tullee olemaan vinoutunut.

Tulevalla maakunnan/hyvinvointialueen hallinnolla on vaikea tehtävä perustason palvelujen vahvistamisessa. Ja hyvin toimivia käytäntöjä ei pidä heittää pesuveden mukana ja jo tutkimuksissa todetut hyvät käytännöt pitäisi ottaa nopeasti käyttöön.

Omalääkärijärjestelmä oli toimiva, jatkuvuuden, turvallisuuden ja kustannustehokkaiden palvelun perusta. Kokeilujen hyvät tulokset pilasivat palkkaneuvottelut. Työmarkkinaosapuolet eivät päässeet sopuun palkkaustavasta ja määrästä. Mukana olevat lääkäritkin joko pakosta tai omasta halustaan hamusivat liian suuret väestömäärät, joita eivät pystyneet hoitamaan.

Ratkaisu ei olisi yksittäinen omalääkäri vaan esimerkiksi 3 lääkärin omalääkärisolu, joka vastaisi soluun kirjautuneesta väestönosasta. Yhden lääkärin poissaolojen (muut tehtävät, koulutus, sairaus) vuoksi herkkä haavoittuvuus poistuisi.

Digiloikka olisi helpompi ottaa nyt kun on yleisesti totuttu etätyöhön. Kotisairaanhoito tabletin kanssa kotikäynnille ja yhteys lääkäriin. Suurin osa kontrollikäynneistä voitaisiin suorittaa näin.

Kaksineuvoisen pilottihankkeessa todettiin, että palvelukokemus on yhtä hyvä kuin vastaanotolla käynti ja kokonaiskokemus parempi, koska ei tarvitse valmistautua, hankkia kuljetusta ja usein vielä saattajaakin kontrollikäynnille. Akuuttihoidon ja erikoissairaanhoidon etäkonsultaatiot ovat vaativammat ja logistisesti vaikeammat järjestää.

Kumppanuushankkeita yksityisen toimijan kanssa palvelutuotannossa oli turha rajoittaa. Ne ovat joustava ja usein tarkoituksenmukainen lisä tuoden erikoislääkäripalveluja terveyskeskukseen. Purkamiset johtanevat mittaviin oikeudenkäynteihin korvauksista.

Olisi toivonut myös asetustason määräystä tietojärjestelmien yhteensopivuuden määrittämiseksi. Apotti-hankkeen hinnaksi tullee miljardi ja kyseessä oli jo valmis ohjelma, joka käytännössä vain käännetään suomeksi. Muillakin alueille tietojärjestelmiin on käytetty rahaa lähes rajoituksetta.

Sosiaalipuolen integraatio uhkaa jäädä torsoksi. Paras-hankkeiden tapaan toimivilla alueilla hyödyt ovat olleet selkeät.

Toivon toimijoille turnauskestävyyttä. Mitään ei ole vielä saavutettu.

Raimo Rintala

peruspalveluiden puolestapuhuja

lääkintöneuvos

Kommentoi