Lukijoilta: Sote-uudistus ei merkitse paluuta vanhaan

Ilkka-Pohjalaisessa 13.1.2021 oli varatuomari, oik.tiet. lisensiaatti Heikki Kilpiän kirjoitus ”Maakuntauudistuksella palataan vain vanhaan”. Näin ei todellakaan ole. Kilpiän mukaan nyt suunniteltu ”maakuntauudistus” merkitsisi sitä, että perustetaan uudelleen lääninhallituksia vastaavat laitokset ja palattaisiin jälleen virallisestikin siihen vanhaan järjestelmään, joka meillä oli jo olemassa, mutta joka sitten purettiin. Kilpiä yhdistää jotenkin myös maakunnan liitot samaan soppaan.

Toimin valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosaston osastopäällikkönä vuonna 2010 voimaan tulleen aluehallintouudistuksen valmisteluryhmän puheenjohtajana.

Ryhmän esitysten pohjalta lääninhallitukset lakkautettiin ja samalla perustettiin uusina virastoina valtion useiden eri hallinnonalojen tehtävistä ja henkilöstöstä kootut monialaiset aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset.

Lääninhallitukset olivat puhtaasti valtion aluehallintoviranomaisia. Lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastot eivät missään vaiheessa järjestäneet sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, vaan ohjasivat ja valvoivat kuntia ja kuntayhtymiä sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamisessa. Ajan mittaan niiden tehtävät vähenivät ja osin ne sitten siirrettiin aluehallintovirastoille vuodesta 2010 lähtien. Nyt aluehallintovirastot tunnetaan hyvin muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutumisen valvontaviranomaisina.

Nyt toimeen pantava uudistus ei koske kuntayhtymämuotoisia maakuntien liittoja, joten niiden toiminta jatkuu täysin ennallaan maakunnan aluekehittämistehtäviä hoitaen. Vaikka hyvinvointialueet ovat Uuttamaata lukuun ottamatta alueeltaan maakuntien kokoisia, ne ovat eri toimielimiä. Tämän vuoksi maakuntauudistuksesta puhuminen johtaa harhaan.

On kylläkin käyty keskustelua siitä, että maakuntien liittojen tehtävät voitaisiin yhdistää perustettavien hyvinvointialueiden tehtäviin, mutta se askel jäi odottamaan tulevia aikoja. Oma näkemykseni on, että kunhan hyvinvointialueet saadaan käynnistetyksi ja toimintakuntoisiksi, maakuntien liittojen ja niiden tehtävien yhdistäminen hyvinvointialueille olisi hyvinkin tarkoituksenmukaista ja yksinkertaistaisi hallintoa entisestään.

Sote-uudistus ja hyvinvointialueiden perustaminen yksinkertaistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä ja tuotantoa. Noin 200 kuntaa ja kuntayhtymää on toiminut palvelujen järjestäjinä ja pääosin myös tuottajina, ja uudistuksen myötä 21 hyvinvointialuetta tulee hoitamaan samat tehtävät. Kitka vähenee, ei lisäänny, ja palvelujen joustava organisointi ja asiakaskeskeisten palveluketjujen rakentaminen helpottuu.

Palvelurakenteen painopistettä on tarkoitus siirtää erikoissairaanhoidosta peruspalvelujen suuntaan. Varsinaisia säästöjä ei tavoitella, mutta väestön ikääntymisen myötä tapahtuvan kustannusten kasvun hillitsemistä kyllä.

Uudistuksen onnistuminen riippuu toteutuksesta. Ensi vaiheessa kootaan uusille hyvinvointialueille tehtävät ja henkilöstö useista eri organisaatioista saman katon alle, ja kokonaisuus pitää saada toimivaksi. Tämä on vaativa ja saman luonteinen operaatio kuin vuonna 2010 monista eri valtion virastoista koottujen aluehallintovirastojen ja ely-keskusten perustaminen.

Hyvinvointialueet eivät ole valtionhallinnon eivätkä kuntien jatkeita, vaan ne ovat aivan uusia julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilla on alueellaan itsehallinto. Niille on uskottu äärimmäisen tärkeä tehtävä järjestää alueensa asukkaille hyvin toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut. Ensi vaiheessa on tärkeintä valita aluevaaleissa hyvinvointialueiden päättäjiksi osaavat ja uudistuksen tavoitteisiin sitoutuneet aluevaltuutetut.

Tämän vuoksi aluevaaleissa todellakin kannattaa äänestää.

Silja Hiironniemi

varatuomari, hallintotieteiden lisensiaatti

Alavus

Kommentoi