Lukijoilta: Sukupuolineutraalisuus vaikeuttaa omaa personoimista

Muistan lapsuudesta miten kiipesimme ystäväni kanssa talon katolle juttelemaan. Kevätaurinko paistoi ja paikka oli mitä sopivin vakaviin keskusteluihin. Puhumme tytöistä. Heistä, joihin olimme ihastuneita.

Katolla ei ollut kukaan kuulemassa eikä näin voisi asiasta kiusoitella.

Tuolloin vielä tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia. Linjat olivat selkeät. Mutta entäs nyt? Miten puhua sellaisesta henkilöstä, joka ei ole kumpaakaan? Miten mieltää hänet?

Ongelma ei olekaan itse henkilössä vaan ihmisellä, joka häntä yrittää määrittää. Miten määritän oman identiteettini suhteessa sellaiseen henkilöön, joka ei ole poika eikä tyttö?

Onko sukupuolineutraali seksuaalinen henkilö ja olenko oikeutettu omaan seksuaalisiin tunteisiini sukupuolineutraalissa yhteiskunnassa?

Ei minua haittaa, jos Erkki on nykyään Ella, eikä se, jos ihminen kokee syntyneensä väärään kehoon, mutta miten minä määritän minulle itselleni biologisesti niin selkeän tyttö/poika-, mies/nainen -määritteen vai jätänkö vain määrittämättä?

Jari Sinkkonen kirjoitti, että tytöillä on pimppi ja pojalla pippeli. Ovatko kaikki muut sitten jotakin tältä väliltä? Objekteja, jotka eivät synnytä tai siitä lapsia? Ihmisiä, jotka eivät tunne kipua, rakkautta samalla tavalla kuten pojat ja tytöt?

Tunteeko sukupuolineutraali mitään? Onko hän jokin välimuoto, klooni, mutaatio näistä kummastakin?

Miten käsitellä sellaista, jota ei pysty määrittämään? Miten kysyä mukaan pelaamaan futista koulun poikaporukkaan tai tyttöjen lentopallojoukkueeseen, ettei loukkaa sukupuolineutraalia?

Tämähän on vakava asia, koska wc-opasteetkin on vaihdettu niin, ettei enää tiedä kummalle puolelle mennä asioille.

Onko sukupuolineutraali persoona? Onko hänellä identiteettiä? Onko hän mistään mitään mieltä? Kumman puolella hän on, miehen naisen, vai onko sillä väliä, onko millään mitään väliä?

Hyväksyminen lienee tärkeintä. Mutta pitääkö ihan kaikki hyväksyä?

Teenkö oikein, että minulla on selkeä identiteetti? Olenko oikeutettu identitenttiini poikana, miehenä vaikka ympärillä oleva maailma viestittää ihan toisenlaista suhtautumistapaa.

Kyllä minä hyväksyn, mutta hyväksytäänkö minut itsenäni?

Mikko Nevantakanen

Vaasa

Kommentoi