Lukijoilta: Suojatie – autoilijan vai pyöräilijän suoja?

Pyöräilijät ja suojatie ovat liikennekeskustelun kestoaihe. Ilmeisesti 1.6. voimaan astunut liikennelaki muutti väistämisvelvollisuutta siihen suuntaan, että pyöräilijästä tuli entistä väistämisvelvollisempi. Siitä monet autoilijat ovat saaneet vettä myllyynsä autoilijoiden oikeuksia äänekkäästi korostaen.

Tekstaripalstalla lauantainakin kirjoittaja ”komensi” opettajat kouluttamaan pienokaisia oikeisiin väistämissääntöihin ja poliisit valvomaan sen noudattamista. Hän ilmeisesti oli joutunut jarruttamaan suojatietä ajavan pyöräilijän takia, mikä oli sotkenut hänen päiväaikataulunsa tyystin.

Totuushan on, että tällainen laki suorastaan kehottaa autoilijoita piittaamattomuuteen suojatietä lähestyttäessä. On siis susi jo syntyessään.

Aloitetaan autoilijasta. Suojatietä lähestyttäessä sopiva tilannenopeus on enintään 40 km/h, pahimmissa paikossa alempikin. On aivan yhdentekevää, jos sitä nopeutta joudutaan hetkellisesti pudottamaan suojatietä ajavan pyöräilijän takia. Täydellinen pysähtyminenhän on harvoin tarpeen.

Lisäksi pyöräilijähän voi juuri ennen suojatielle ajoa hypätä pyöränsä päältä. Tällöin mielikuva lain sallimasta ”etuajo-oikeudesta” johtaa helposti liialliseen tilannenopeuteen eikä jalankulkijaksi muuttuneen pyöräilijän väistäminen olekaan enää mahdollista.

Entäpä pyöräilijät? Joukkohan ei ole yhtenäinen, vaan siinä on vanhoja, nuoria, puolisokeita tai -kuuroja, suuremmalla ja pienemmällä ymmärryksellä varustettuja kansalaisia, eli joukko hyvin kirjavaa. Heiltä kaikilla on mahdotonta edellyttää saamaa liikenneymmärrystä ja huomiokykyä.

On aivan absurdia esittää, että ensimmäistä tai toista luokkaa käyvälle opetetaan tuosta kirjavasta lakipykäläviidakosta oikeat väistämissäännöt ja kuvitellaan, että asia on sillä kunnossa. Entäpä, jos tämä pienokainen muistaakin väärin? Jaa, että oma syy?!

Hyvin laaditun lain tulee olla järjenmukainen, selkeä ja yksiselitteinen, sellaista on helppo noudattaa. Nythän näkee monen autoilijan rikkovan lakia ja väistävän suojatielle ajavaa pyöräilijää, mikä joillekin tuottaa suurta mielipahaa ja pelkoa siitä, että pyöräilijät oppivat ”huonoille tavoille”, mikä tekisi heidän elämästään entistä ankeampaa.

Osalle autoilijoista väistäminen ei onneksi ole vastenmielistä eikä vaikeaa, vaan se tuntuu luontevalta ja kohteliaalta liikennekäyttäytymiseltä. Yleistyessään tämä parantaisi ajan mittaan yleisemminkin toisten huomioimista liikenteessä, mikä olisi liikenteen sujumiselle ja turvallisuudelle vain eduksi.

Miksi laki ei voisi noudattaa samaa linjaa? Nytkin monessa tilanteessa autoilija on kuitenkin väistämisvelvollinen. Jos autoilijat väistäisivät kaikissa tilanteissa pyöräilijää, sääntö olisi selkeä ja vakavien onnettomuuksien mahdollisuus pienenisi.

Luonnollisesti pyöräilijänkin tulisi siinäkin tapauksessa arvioida oma tilannenopeutensa ja varmistaa ennen ylitystä, että on tullut nähdyksi.

Täydellistä turvallisuutta liikenteeseen on mahdoton saada, mutta lakia tulisi säädellä niin, että mahdollisten inhimillisten virheiden – joita itse kullekin sattuu – todennäköisyys vakaviin ja surullisiin onnettomuuksiin olisi mahdollisimman vähäinen.

Markku Hankanen

Toyota Auris JLB

Seinäjoki

Kommentoi