Lukijoilta: Suomen kielen puolesta

Suomen kielen lautakunta on kiinnittänyt vakavaa huomiota suomen kieleen kohdistuvaan uhkaan. Uutisissa (Yle 31.10.) kerrotaan suomen kielen professorien yhtyvän huoleen. Pahimmissa uhkakuvissa suomi jää juttelukieleksi kotona. Itä-Suomen yliopiston Hannele Forsberg arvioi, että tähän asti suomen kieltä on voinut käyttää kaikilla yhteiskunnan alueilla, mutta nyt englanti valtaa alaa.

Professorien mukaan riippuu kuitenkin käyttäjistä, säilyykö suomi täysivaltaisena sivistyskielenä. Oulun yliopiston professori Harri Mantila toteaa, että suomen kieltä ei uhkaa mikään toinen kieli, vaan kielen käyttäjät itse.

Lautakunnan puheenjohtaja, suomen kielen professori Jaakko Leino sanoo, että kieltämme uhkaavat ennen muuta suomalaisten omat asenteet: ”Tässä on taustalla huoli siitä, että nyt eletään suomen kielen vaaran vuosia” (HS 26.10.).

Suomen kielen puolesta puhuvien professorien ja lautakuntien lausunnot mediassa näyttävät synnyttäneen käsityksen, että kyse olisi erityisesti suomen kielestä ja sen asemasta yhteiskunnassa. Keskustelua herättäneen suomen kielen lautakunnan kannanotossa puhutaan kuitenkin kansalliskielistä eli suomesta ja ruotsista.

Vaatimukseen kansalliskielten aseman parantamisesta tulisi kuitenkin suhtautua varauksella, koska tämän nimikkeen alla tehtävät toimet suomen kielen puolesta ovat sidottu toimiin ruotsin kielen puolesta. Suomen kielen asialla nyt olevien viesti ymmärretään väärin, jos se tulkitaan niin, että kyse on pelkästään suomen kielestä ja sen yhteiskunnallisesta asemasta.

Kaikki voinevat olla samaa mieltä siitä, että suomen kielen puolustaminen vaatii yhteiskunnan toimenpiteitä, mutta ennen toimenpiteisiin ryhtymistä tulee kuitenkin olla selvillä siitä, mistä on kyse ja mitä ollaan vaatimassa.

Ennen kuin innostumme kansallisten kielten edistämisestä liikaa, on selvitettävä johtaako tämän otsikon alla tapahtuva suomen kielen edistäminen myös entistä tiukempaan ruotsin kielen aseman ylläpitämiseen Suomessa.

Suomen kielen puolesta toiminen edellyttää, että valtio pitää huolta suomen kielen opetuksesta ja osaamisesta suomalaisuuden ytimenä.

Suomesta muodostui suomalaisia yhdistävä sivistyskieli menneiden sukupolvien aktiivisen toiminnan tuloksena. Nykytilanne on taas seurausta siitä, että tällaista aktiivista toimintaa suomen kielen puolesta on pidetty historian romukoppaan kuuluvana nationalistisena puuhailuna tai jollakin muulla tavalla halveksittavana toimintana.

Jos nykyisestä keskustelusta seuraa jotain positiivista, tulisi sen olla sen asian huomaaminen, että suomen kieli yhdistää käytännössä kaikkia suomalaisia ja Suomessa asuvia. Jos haluamme parantaa suomen kielen asemaa, tulisi suomen kieli nimetä yhteiskuntaa kannattelevaksi yhteiseksi kieleksi.

Ilmari Rostila

professori (emeritus)

puheenjohtaja

Juuso-Ville Gustafsson

toiminnanjohtaja

Suomalaisuuden Liitto

Kommentoi