Lukijoilta: Suomi tarvitsee kansallisen kielistrategian

Monipuolinen kielitaito on menestystekijä globaaleilla markkinoilla ja kulttuurien kohtaamisessa. Suomen kieli- ja koulutuspolitiikka ei tässä ole seurannut aikaansa, vaan koulujen kielitarjonta on voimakkaasti yksipuolistunut.

Useimmiten pitkänä kielenä on tarjolla pelkästään englantia ja ruotsia. Juuri ruotsin pakollisuus estää tehokkaasti kielivalikoiman monipuolistamisen.

Saksaa puhuu äidinkielenään reilut sata miljoonaa, mutta kouluissamme se on ”harvinainen” kieli. Näin siitä huolimatta, että Saksa on tärkein kauppakumppanimme. Myös venäjää, ranskaa, espanjaa ja italiaa on tarjolla pääasiassa vapaaehtoisina kielinä.

Näiden lisäksi olisi tulevaisuutta ajatellen kuitenkin panostettava ainakin japaniin, kiinaan, portugaliin ja arabiaan.

Perimmäinen syy kielivalikoiman ja siten kansalaisten kielitaidon yksipuolistumiseen on vuoden 1968 peruskoululaki. RKP:n vaatimuksesta tuolloin säädetty ruotsipakko läpäisee kaikki kouluasteet.

Ruotsipakko onkin vallankäytön väline, jolla perustuslakia loukaten eriarvoistetaan ja syrjitään suomenkielisiä. Jos ei peruskoulussa suoriudu ruotsin kielestä, katkeaa tie toisen ja korkea-asteen koulutukseen.

Koska oppimistulokset ruotsissa ovat heikot, on pakko-opiskelussa kyse henkisten, taloudellisten ja ajallisten resurssien haaskauksesta.

RKP on korruptoinut eduskunnan enemmistön kielipolitiikkansa kannalle. Tuorein esimerkki on kansalliskielistrategia, joka palvelee muutenkin etuoikeutetun ruotsinkielisen vähemmistön tarkoitusperiä suomenkielisten perustuslailliset oikeudet tyystin sivuuttaen.

Maamme kielipoliittinen tilanne on rinnastettavissa Etelä-Afrikan apartheidin aikaiseen kielipolitiikkaan, jolloin vähemmistökieli afrikaans oli pakollinen oppiaine. Apartheid on virallisesti kumottu, ruotsipakko sen sijaan voi hyvin.

Vääristymien oikaisemiseksi peruskoululaki on otettava perustuslailliseen tarkasteluun ja ruotsipakko poistettava kaikilta koulutusasteilta. Samalla tulee kumota myös ns. virkamiesruotsin vaatimus edellytyksenä virkoihin. Kielivalinnan vapauttaminen kasvattaa kielivalikoimaa ja parantaa varmasti myös ruotsin opiskelumotivaatiota.

Menestyäkseen Suomi tarvitsee tulevaisuuteen suuntautuvan kansallisen kielistrategian, jolla turvataan monipuolinen kielitarjonta ja nostetaan osaamistasoa maailman valtakielissä. Osana kielistrategiaa suomen kieli tulee määrätä maan ainoaksi viralliseksi kieleksi.

Tällä kielipoliittisella teolla 100-vuotias Suomi ottaa pitkän askeleen kohti todellista demokratiaa. Samalla tämä julkishallinnon rakennemuutos tuo valtiolle vuosittain miljardien säästöt ja pienentää merkittävästi kestävyysvajetta.

PAUL BETCKE

kansalaisaktivisti

Hämeenlinna

Kommentoi