Lukijoilta: Susi ei ole vaarallinen, ihminen on

Näin sanoi Mia Takula syyskuun lopulla Ylen Aamu-tv:n haastattelussa, jossa käsiteltiin hänen tietokirjaansa Susien mailla. Haastattelussa Takula puhutteli kauniisti sudesta ”hän” ja laumasta ”hänen perheestä”. Takulan mukaan susi ei ole millään tavalla vaarallinen ihmisille, sillä sen hän on itse omakohtaisesti todistanut, yöpymällä teltassa yksin koiransa kanssa susien reviirialueilla yli 150 kertaa. Mitenkähän se mahtaa olla, kuvaaja on ollut ainakin mukana, koska toinen henkilö on kuvannut tapahtumia.

Mutta se ei vielä todista mitään susien puolesta, jos niitä ei näkynyt Jos Takula haluaa oikeasti näyttää toteen väittämänsä, niin ottakoon teltan ja koiran mukaansa ja lähteköön vaikkapa Ähtärin Eläinpuistoon ja pystyttää telttansa keskelle susitarhaa. Eiköhän se aamuun mennessä ole selvinnyt, kuinka siinä pääsi käymään.

On kaukaa haettu esimerkki, ettei 140 vuoteen susi ole Suomessa tappanut yhtään ihmistä. Eihän meidän metsissämme yli 100 vuoteen juossut vapaana yhtään sutta ja jos niitä itärajan takaa eksyikin, lopetettiin ne välittömästi. Mutta nyt 2000-luvulla sudet ovat rauhoitettuja, ja myös riskit ovat kasvaneet.

Ne maaseudun ihmiset, jotka asuvat vuoden jokaisena päivänä näiden reviirialueiden läheisyydessä, eivät ainoastaan ole kuulleet susien ulvontaa, vaan oikeasti kokeneet kuinka tuotantoeläimet ovat joutuneet susien kitaan ja vielä jopa katsomaan kuinka raadellut eläimet henkitoreissaan joutuvat kärsimään.

Susia ja maantieliikennettä ei voi verrata toisiinsa, koska liikenteessä tapahtuvat tapaturmat, joko vakavat loukkaantumiset tai kuolemaan johtaneet onnettomuudet, ovat kuitenkin täysin meidän ihmisten elämästä, eivätkä siihen susimäärät mitenkään kuulu, olipa niitä sitten liikaa tai liian vähän.

Myös lukuisat metsästyskoirat ovat joutuneet susien ruuaksi. Ei suinkaan voi olla metsästäjän vika, jos koira joutuu kokemaan tällaisen tuskallisen lopun. On käsittämätöntä, miten sellainen koira, joka on talutushihnassa kiinnitettynä, ajaa muka riistaa. Se metsästettävä riistakin viihtyy näillä metsästysmailla, jossa sudetkin viihtyvät ja eikä sieltä metsistä paljon ulvomisia kuulu. Näköhavaintoja on sitäkin enemmän, kun ne tekevät vierailujaan kartanoille ja pihoihin.

On siis vain ajan kysymys, milloin susi tai sudet käyvät tappoaikeessa ihmisen kimppuun, toivottavasti ei koskaan. Mutta kun tämä ylisuojeleva susien paapominen jatkuu ja haetaan siihen vielä EU:ltakin tukea, jossa ei kuitenkaan ole minkäänlaista todellista tietoa susikannoista. Tiedot pohjautuvat urbaanisessa maailmassa elävien epätodellisiin kertomuksiin, ettei susista meillä ole minkäänlaista haittaa ja että meidän metsiimme mahtuisi paljon enemmänkin susia

Maaseudun ihmiset eivät vain pääse eroon näistä vanhoista kauhukertomuksista, mitä susista on kerrottu isältä pojalle.

Kuinka kauan maaseudun asukkaat kärsivät tällaista paapomista ja ryhtyvät kansalaistottelemattomiksi ja ottavat lait omiin käsiin, kun se on nyt niin yleistä ympäristöaktivistienkin keskuudessa.

Simo Ketelimäki

Alavus

Kommentoi