Lukijoilta: Tarkkuutta metsäjuttuihin

Robert Kauppinen kirjoitti I-P:ssä 29.7.2020 hyvän kolumnin ”Metsän arvo kateissa”. Metsien monimuotoisuus on tärkeä ja vakava asia. Tässä pari huomiota Kauppisen tekstistä.

”Eliöryhmien lajikoostumus säilyisi lähes ennallaan, jos hakkuissa puustoa jätettäisiin 50-70 prosenttia”. Edelleen ”Suomen hakkuualueiden puustosta alle 3 prosenttia jätetään hakkaamatta”.

Jälkimmäinen tarkoittanee avohakkuuleimikoiden keskimääräistä säästöpuumäärää, jota siis ei hakata pois.

Ensimmäinen kriteeri taas toteutuu metsien metsänhoidollisissa harvennushakkuissa, joissa puustosta poistetaan noin kolmannes tilavuudesta, puuston pohjapinta-alasta. Mutta kriteeri ei toteudu avohakkuissa.

On siis metsälain tavoin tärkeää erottaa kasvatushakkuut (harvennukset) ja uudistushakkuut (mm. avohakkuuvaihtoehto) toisistaan.

Vuoden 2017 osalta Luonnonvarakeskus arvioi metsänkäyttöilmoituksista Suomen hakkuualaksi 688 000 hehtaaria. Harvennushakkuiden ja ylispuuhakkuiden osuus tästä oli 73 prosenttia. Uudistamishakkuita tehtiin 176 000 hehtaarilla, mistä avohakkuuala oli 144 000 hehtaaria.

Muilta osin Suomen hallitukset ovat jo toimineet metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Paavo Lipposen (sd.) hallitus uudisti vuonna 1996 metsälain, jonka 10. pykälä huomioi metsän arvokkaiden elinympäristöjen suojeluun.

Muun muassa näillä ansioilla Paavo Lipponen sai 2004 kunniatohtorin arvon Joensuun yliopistossa (metsätieteellisessä tiedekunnassa). Sain olla tavallisena rivitohtorina promootiossa, johon Paavo Lipponen ei valitettavasti ehtinyt mukaan.

Tuolloin kunniatohtoriksi promovoitiin myös presidentti Martti Ahtisaari, joka ehti paikalle.

Hallitukset ovat panostaneet myös vapaaehtoisiin metsien suojeluohjelmiin. Metso-rahoituksen turvin sain perheen kanssa suojeltua jo vuonna 2011 yli 200-vuotiaan kangasmetsän sekä puustoisia, ojittamattomia soita. Uusi Helmi-ohjelma taas mahdollistaa mm. soidensuojelua.

Vuoden 2014 metsälaki taas on sallinut ekologiset uudistushakkuut, mm. pienaukkohakkuut ja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuut sekä yläharvennukset.

Lisäksi poliitikot ovat osaltaan huolehtineet siitä, että Suomeen on saatu perustettua suojelualueita, viimeksi mm. Etelä-Konneveden, Teijon ja Hossan kansallispuistot.

Risto Lauhanen

yksityismetsänomistaja, metsänhoitaja

Seinäjoki

Kommentoi