Lukijoilta: Tehdään myötätunnosta nykyajan supervoima

Koulukiusaaminen ja -väkivalta nousivat helmikuun lopulla puheenaiheeksi Koskelan traagisten tapahtumien oikeudenkäynnin myötä. Silmittömän väkivallan uhrina kuolleen 16-vuotiaan teinimurhasta kirjoittanut poliisi totesi: ”Nyt jos koskaan pitäisi kiinnittää huomio siihen, että tapahtumilla on tausta.” Koskelan tapaus on äärimmäinen ilmentymä myötätunnon puutteesta. Myötätunto merkitsee tietoisuutta toisen kärsimyksestä ja halua toimia sen helpottamiseksi.

Viikoittain kymmenet lapset kokevat jonkinlaista koulukiusaamista. Puuttumiseen tarvitaan järjestelmälliset ja järeätkin keinot, mutta on pohtimisen arvoista, mitä pelkästään rangaistuksiin keskittyminen opettaa lapsille myötätunnosta. Tapahtumilla on taustat.

Monelle ovat tuttuja vanhat lorut ”kantelupukki kaakattaa, ei saa rauhas maatakkaan” ja ”se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu…”. Näitä kuulee nykyään harvemmin, mutta ne kertovat meidän kasvatuskulttuurimme historiasta jotain oleellista. Yhteisö, joka korostaa yksin pärjäämistä, demonisoi avun hakemista, kannustaa tunteiden tukahduttamiseen ja vaatii yksilöiltä itsensä kovettamista, ei kasvata myötätuntoa toisia kohtaan.

Myötätunnon osoittaminen vaatii sosiaalista hyväksyntää. Myötätuntoa ei synny, jos sitä pidetään heikkouden merkkinä, tai myötätuntoinen tulee itse kiusatuksi tai hyväksikäytetyksi. Koko koulun arjen tulisi edistää myötätuntoista asennetta koko varhaiskasvatuksen ja koulupolun ajan.

Kiusaamisen ehkäisyssä lähtökohtana ovat kohtuullisen kokoiset opetusryhmät, jotka varmistetaan riittävän tuntikehyksen varaamisella kouluille vuosittain. Pienemmissä opetusryhmissä opettajien on helpompaa havaita oppilaiden vuorovaikutusta, sekä mahdollisuus puuttua ilmeneviin ongelmiin riittävän tehokkaasti.

Kouluihin olisi varattava oppituntikehykseen tilaa tunne- ja sosiaalisten taitojen opiskeluun. Opettajien ammattijärjestöllä on juuri käynnissä kunnille haku pilottihankkeelle oppitunneista, joilla olisi tarkoitus näitä taitoja harjoitella. Tärkeää olisi, etteivät nämä oppitunnit veisi tilaa muiden oppiaineiden opetussuunnitelman mukaisilta tunneilta.

Yhteistyötä voitaisiin tehdä myös nuorisotyöntekijöiden tai muiden vastaavien toimijoiden kanssa, jotka voisivat jalkautua kouluun tukemaan yhteisöllistä toimintaa.

Kodin ja koulun välistä yhteistyötä on myös syytä tehostaa niin kiusaamistapausten käsittelyssä kuin koulun normaalin arjen keskelläkin.

Erityisen tärkeää on tarkastaa myös meidän aikuisten omat asenteet. On turhaa yrittää kasvattaa lapsia myötätuntoisiksi, jos emme itse toimi esimerkkinä.

Tutkimusten mukaan myötätunto tukee myös oman mielen hyvinvointia. Sen edut ovat sekä yksilöille että yhteisöille kiistattomat. Silti ajoittain yhä pelkäämme olevamme ”kantelupukkeja”, tosikkoja tai heikkoja, tai emme kykene asettumaan toisen asemaan.

Ehdotan, että teemme myötätunnosta uuden nykyajan supervoiman. Nyt meidän on aika olla niin rohkeita, että uskallamme olla mukana luomassa välittämisen kulttuuria. Sanamme ja tekomme voivat rakentaa tai tuhota.

Heidi Olli (vihr.)

aineenopettaja, kuntavaaliehdokas

Ilmajoki

Kommentoi