Lukijoilta: Terveiset RKP:n valtuustoryhmälle

Yhteistyö eri poliittisten ryhmien kanssa on minulle tuttua ja normaalia jo nuoruuden nuorisopoliittisen toiminnan ajoista vuosikymmenten takaa. Yhteistyökykyä on moneen kertaan mitattu poliittisen elämän eri vaiheissa. Normaalisti olen siihen kykenevä, vaikka olen kokenut monia nöyryyttäviä välistävetoja ja selkään puukottamista.

Aikanaan hallitusneuvotteluissa ja viimeksi Vaasa–Mustasaari-kuntaliitosneuvotteluissa mitattiin eri poliittisten ryhmien yhteistyökykyä. Koen, että omalla rakentavalla tavalla olen ollut osallinen siihen, että yhteisiin ratkaisuihin on päästy. Naapurikunnan kanssa päästiin neuvotteluissa niin pitkälle kuin päästiin ja saatiin aikaan RKP-enemmistöisen toimikunnan yksimielinen esitys.

Nyt RKP:n valtuustoryhmä osoittaa (IP, 23.2.) sormella minua, että vasemmistoliiton edustajana tekisin päätöksiä tunteella ja puutteellisten tietojen varassa. Valitettavasti se ei pidä paikkaansa. Tieto lisää tuskaa ja siksi hölmöt tai todellista tarvetta vastaavien päätösten vesittäminen tuntuu niin raskaalta.

RKP on kaupungin valtuustoryhmistä se, joka ratkaisee mitkä päätökset menevät läpi ja mitkä hylätään. On osoittautunut, että SDP ja kokoomus muodostavat pyhän liiton RKP:n kanssa. Viimeisessä valtuuston talousarviokokouksessa nämä ryhmät jakoivat muutamia rahalisäyksiä toinen toistaan tukien ja muut unohtaen.

Hölmöjen päätösten sarjaan kuuluu subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen vuoden 2015 budjettikokouksessa. Päätös ratkaistiin RKP:n johdolla. Nyt olemme pulassa, kun ”yllättäen” paikat eivät riitä ja lapsimäärät kasvavat. Ehdittiin lopettaa ryhmäperhepäiväkodit, pienemmät päiväkodit ja perhepäivähoitajat jäivät rekrytoimatta, Vaasa-lisän maksaminen ehdittiin lopettaa ja nyt viimeisenä avointen päiväkotien lopettaminen.

Viime vuoden lomautuspäätöstä tehdessä esitin, että lomautukset eivät koskisi käytännön hoito- ja kasvatustyössä olevaa henkilöstöä. Koronan kurimuksessa työskentelevä hoivahenkilöstö on kaikkein kipeimmin kohdannut lomautukset. Vuoden 2020 taloudellinen tulos näyttää siltä, että heidän lomautuksensa olisi voitu välttää. Vuodelle 2021 ajoittuvat lomautukset on peruttavissa kokonaan, jos RKP sen suo.

Kiistelty Familarin tonttivaraus on yksi esimerkki, jossa tietämättömyyden sormi osoitetaan minuun henkilönä, vähätellään osaamista ja väritetään mielipidettä. Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella minulla on kuitenkin melko hyvä käsitys, mitä lastensuojelun laitoskentässä pitää ja voi tehdä. Faktoilla tähän jo vastasin (IP, 18.2.) – Pohjanmaa ja Vaasa poikkeavat maakuntana ja kaupunkina muista. Meillä ei ole mitään tarvetta toimia muiden runsaasti lastensuojelun asiakkuutta synnyttävien alueiden hoitopaikkana. Tänne sijoittaminen tarkoittaa samalla, että koko palvelujärjestelmä tarvitsee lisää resursseja. Pitää huolehtia koulupaikoista, terveyspalveluista ja kaikesta mitä lapset ja nuoret tarvitsevat.

Omassa kirjoituksessaan RKP:n ryhmä toteaa, että lasten kannalta on parasta, kun sijoituksen aikana lapsi tai nuori voi käydä koulua, harrastaa ja tavata kavereitaan, jotta elämä voisi jatkua normaalisti ja kotiin paluu olisi mahdollisimman nopea. Lastensuojelussa ajatellaan juuri näin. Sijoituspaikan vain pitää olla mahdollisimman lähellä niin, että koulu ja kaverisuhteet ja perhesiteet säilyvät.

Tukemalla miljoonia tahkoavan lapsitehtaan sijoittumista Gerbyn– Västervikin alueelle RKP:n ryhmä samalla vähättelee alueen asukkaiden mielipiteitä ja huolta.

Pääosin muualta Suomesta tänne sijoitetut nuoret eivät ole mitenkään kiinnittyneet tälle alueelle. On monia syitä ja perusteita miksi mm. Uudenmaan, Pirkanmaan tai Varsinais-Suomen maakuntien pitää ryhtyä nopeasti vastaamaan lasten ja nuorten sijoitustarpeisiin, ottaa vastuu omien alueidensa lapsista ja nuorista. Kaikkialla, myös meillä, lastensuojelun kehittämisessä on katse suunnattava ennaltaehkäiseviin toimiin ennen kuin on myöhäistä.

Viimeisin RKP:n johdolla tehty virhe oli, kun se onnistui vesittämään vasemmistoryhmän esittämän tietoon ja tarpeeseen perustuvan 250 000 euron lisäyksen avustajien palkkaamiseen varhaiskasvatukseen. RKP:n vesitetty esitys alensi tuen 80 000 euroon ja mitätöi tietoon perustuvan aidon tarpeen. Esitys meni läpi, mutta ratkaisu ei korjaa sitä aitoa tarvetta, joka päiväkodeissa on.

Tällä ja tämänkaltaisilla ratkaisuilla lasten ja nuorten ennaltaehkäisevät toimet jäävät puolitiehen. Puolinaisuus näkyy sitten raskaan lastensuojelun kasvavina tarpeina.

Harri Moisio (vas.)

kaupunginhallituksen jäsen

kaupunginvaltuutettu

Vaasa

Kommentoi