Lukijoilta: Tex Willer kasvatti suuret ikäluokat

Sodan jälkeisen valvontakomission poistuttua maasta Suomi avautui läntisille vaikutteille. Armi Kuusela ja Helsingin olympiakisat 1952 ilmensivät uutta vapautta. Samana vuonna olivat sotakorvauksetkin tulleet maksetuiksi ja kansan elintaso alkoi nousta.

Nopeasti ”korvauksia” tuottamaan nostettu teollisuus vauhditti nyt jälleenrakentamista. Läntiset elokuvat tulvivat maahan. ”Tuulen viemää” (1939) nähtiin vasta nyt Suomessa.

Aivan uusi ilmiö olivat sarjakuvat. Suomessa oli syntynyt viitenä vuotena valtava määrä lapsia. Heitä oli helposti parikymmentä yhdessä pihassa. Nämä suuret ikäluokat, jättiläisikäluokat, tuottivat koko elämänsä yhteiskunnalle sijoitusvaikeuksia.

Lapsina he muodostivat sarjakuville huimaavan ostovoiman. Niitä alkoi tulvia maahan. Aku Ankka jo 1952. Ensin taisi tulla ”Sarjakuvalehti” 1949. Siinä ei ollut edes kansikuvaa, vaan kansisarjakuva. Se käsitti parikymmentä yhden sivun sarjaa, joihin piti jatkoa odottaa kaksi viikkoa. Se toimi kuitenkin kokonaisuutena hyvin peräti 12 vuotta.

Klassikot Teräsmies, Mustanaamio ja monet muut tulivat naperoille tutuiksi. Tuohon aikaan nimet suomennettiin: Johnny Hazard – Jonni Huimapää, Schorchy Smith – Mikko Ponteva (?), Superman – Teräsmies. Silloin Suomessa ei ollut sanaa ”super” ja tenavat ihmettelivät, mikä se S-kirjain ihmemiehen rinnassa oli. Sarjoilla oli eri piirtäjiä, mikä lisäsi kiinnostusta kuvailmaisuun.

Lukijaäänestyksessä selvä suosikki oli Tex Willer. Sehän ilmestyy vieläkin. Se oli outoa, sillä Texiä ei ollut koristeltu sankarilliseksi. Hän oli tavallisen pituinen ja rakenteinen. Ei viiksiä tai partaa. Lyhyt tukka jakauksella. Asuna vain paita, housut ja stetson. Naama piirteetön. Luonteeltaan hän oli päättäväinen, rohkea ja oikeudenmukainen. Viholliset hän kuulusteli hakkaamalla. Tex ei kiroillut. Vahvinta, mitä hän sanoi oli ”peijakas”. Yleensä ”tuhat tulimmaista”, tai ”kautta puhvelin sarven” ilmensivät hänen tunteitaan.

Hän nauroi vain kerran 10 vuoden aikana, silloinkin ivallisesti. Sen sai kirvoitettua Meksikon villikissa Lupe, joka kosi häntä. Texin vastaus: ”Kautta puhvelin sarven. Oletpa sinä nopea käänteissäsi! Hah! Hah! Hah!”

Nykyinen Tex puhuu eri tavalla. Luonne on muuttunut aivan toiseksi. Piirtäjäkin on vaihtunut. Se on eri hahmo, kuin Bondeina Connery versus Moore. Ei Seitsemää veljestäkään nykyistetä.

Tuosta suurten ikäluokkien sankarikseen kokemasta Texistä tuli jonkinlainen miehen roolimalli sodan jälkeiselle nuorisolle. Tex kasvatti suuret ikäluokat. ”Eläkevuoristoneuvoksen” kanssa voisi kilpailla Tex-tiedoista: Mitkä olivat konnakopla ”Verisen käden” viiden jäsenen nimet? Monipuolisilla sarjakuvahahmoilla olisi ollut mahdollista luoda lapsille realistisempi ja rikas tunne – elämä.

Teksasin tarumainen Pecos Bill oli eettinen laatusarjakuva. Sillä oli useita tasokkaita piirtäjiä, mutta itse sankari oli asuineen ja imagoineen aivan mahdoton samaistuskohde, luonteeltaan virheetön ja ikävystyttävä, kuin Jeesus ratsun selässä. Epäkäytännöllinen kaikkien säiden pellepuku toi mieleen supertähti Elviksen kimaltelevan kaikkien keikkojen ikoniasun, vai olikohan se luodinkestävä suoja, kuuma ainakin.

Tv-sarjakuvassa ”Bonanza” kaikilla oli leimanaan 14 vuotta joka jaksossa sama asu, asetelma ja ikä. Sankari ei muutu.

Matti Hurme

Vaasa

Kommentoi