Lukijoilta: Toipuminen ei ole kirosana

Riippuvuuteen sairastuneiden aseman ja hoidon saatavuuden parantaminen on hankalaa Suomessa.

Huhtikuun alussa julkaistu Päihde- ja riippuvuusstrategia, yhteiset suuntaviivat vuoteen 2030 ei lupaa parannusta tilanteeseen. Strategiassa ohitetaan täysin päihderiippuvuuden sairauskäsitys, puhumattakaan toipumisnäkökulmasta ja hoito mainitaan vain sivulauseessa.

Suuntaviivoja on valittu antamaan perinteiset turvasanat, jotka eivät johda mihinkään muutokseen riippuvuussairauden ja läheishoidon näkökulmasta. Turvasanat, jotka eivät kohtaa riippuvuuden todellisuutta, sillä edelleen strategiassa puhutaan vain haitoista, riskeistä, vähentämisestä ja ehkäisystä.

Tämä on toipumiskeskeiseltä päihde- ja läheistyön kentältä katsottuna valtava pettymys. Ihmisillä on hätä ja törmäämme toimimattomaan, usein oikeuksiakin polkevaan palvelujärjestelmään viikoittain. Pääsy hoitoon evätään, säästetään.

On kysyttävä, miksi tavoitteellisesta päihdehoidosta ja toipumisesta on puhuttu vuosia, mutta todellista tahtotilaa päihdehoitojärjestelmän muuttamiseen ei ole. Tämä on nähtävissä myös uudesta strategiasta. Huomion kiinnittää myös nykytila-analyysin puuttuminen. Miten voi muuttaa mitään, ellei tiedetä lähtötilannetta? Miten tämä strategia auttaa riippuvuuteen sairastuneita ja läheisiä?

Meillä oli yksi toive uudelle strategialle. Toivoimme saavamme toipumisen vihdoin näkyväksi ja sille sen ansaitseman aseman päihdestrategiassa. Toipumisen, jossa ihminen vapautuu riippuvuuden vankilasta ja saa mahdollisuuden elää laadukasta elämää.

Tätä toivetta ei kuultu, vaan jälleen hoito ja toipuminen sivuutettiin strategiassa. Miksi?

Mikä Suomea pelottaa päihdehoidossa? Miksi meillä ei ole saatavilla tutkimusta ja tuloksia siitä mikä toimii? Jotta muutos voi tapahtua, on tämä pohjatieto oltava.

Asioista tulee puhua niiden oikeilla nimillä, kuten me täällä toipumiskeskeisellä kentällä teemme ja se toimii. Tämä osaaminen on tarjolla hyödynnettäväksi koko Suomen hyväksi.

Toipuminen ei ole kirosana, vaan se antaa toivon. Usein jopa elämän.

Riitta Koivula

vastaava perhepsykoterapeutti

Oikeahetki-päihdeklinikka

Kauhajoki

Kommentoi