Lukijoilta: Tolkkua ilmastokeskusteluun

Alajärveläisen Petteri Karvisen mukaan minä levitän vääriä tietoja ja kirjoitan silkkaa hölynpölyä (Ilkka 19.1.). Pahempaa on se, että Karvinen yritti mitätöidä rakennusneuvos Jorosen kirjoituksen ja hänen siteeraamansa professorin sillä perusteella, että hän on eläkkeellä ja kuuluu johonkin järjestöön. Se ei kuitenkaan estänyt Karvista mainostamasta ruotsalaista Svante Arrheniusta, joka oli ruusuristiläinen ja tunnettu rotuhygienian kannattaja.

Karvisen väite siitä, että IPCC olisi epäpoliittinen, ei pidä yhtä havaintojen kanssa. IPCC on nimensä mukaisesti poliittisten hallitusten välinen ilmastopaneeli.

Politikointi alkoi heti perustamisen jälkeen 30 vuotta sitten. IPCC tulkitsi saamaansa toimeksiantoa niin ahtaasti, että se arvioi vain ihmisten aiheuttamaa ilmastonmuutosta, eikä ollenkaan luonnollisia vaihteluita ja niiden syitä.

IPCC ei myöskään ole päässyt tai halunnut päästä yhtään eteenpäin kaikkein tärkeimmän asian eli ilmastoherkkyyden määrittelyssä. Sen ensimmäisestä arviointiraportista (AR1) viidenteen (AR5) IPCC:n arvio hiilidioksidimäärän kaksinkertaistumisen vaikutuksesta ilmaston keskilämpötilaan on ollut erittän laaja eli 1,5–4 astetta sillä poikkeuksella, että neljännessä arviointiraportissa alaraja käväisi jopa kahdessa asteessa.

Lukuisa viimeaikainen tieteellinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että sekä ylä- että alarajaa pitää laskea huomattavasti. Tutkimus tutkimukselta paras arvio hiilidioksidin vaikutuksesta alenee niin, että IPCC:n alaraja jo paukkuu (mm. Lewis ja Curry, 2018 ja Otto et al, 2013).

Judith Carryn ja Nicholas Lewisin tutkimus on siinä mielessä tärkeä, että se julkaistiin tieteellisessä Journal of Climate -lehdessä. IPCC ei voi ohittaa sitä, eikä toivottavasti muitakaan pelkällä olankohautuksella.

IPCC:n suhtautuminen on sen takia erittäin tärkeä, että sen tietokonemallit ilmakehän lämpötilasta perustuvat oleellisilta osin juuri tuohon ilmastoherkkyyteen.

Onkin oletettavaa, että suurin syy ilmastomallien karkaamisesta todellisuudesta on niiden käyttämä liian korkea ilmastoherkkyysarvio.

Pelkkä hiilidioksidin vaikutus ei ole kovin suuri, kuten Karvinenkin myöntää. Ilmakehän keskilämpötila on noussut ehkä yhden asteen verran lähes 150 vuodessa. Siinä ovat mukana luonnolliset muutokset ja virhemarginaalit, joten arvio on tietenkin epäluotettava.

Ihmisen vaikutus tuohon on tuskin puoltakaan. IPCC:n tietokonemallit antavat kuitenkin tuloksia, joiden mukaan keskilämpötila nousee 80 vuodessa vielä lisää yli seitsemän astetta (RCP8.5).

Tuota katastrofinarratiivia valtamedia vyöryttää päällemme ja ilmastosopimuksiin sitoutuneet hallitukset joutuvat siihen uskomaan.

Toivottavasti IPCC:n seuraava arviointiraportti ottaa viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneen dramaattisen muutoksen tieteellisissä tutkimuksissa huomioon ja korjaa tietokonemalliensa tärkeintä parametria oikeaan suuntaan.

Tietokonemallit antavat siis hälyttäviä tuloksia, koska niihin on syötetty parametreja, joiden on tarkoitus ottaa huomioon ns. takaisinkytkennät (feedback), joita hiilidioksidin lisääntyminen saattaa aiheuttaa. Mitään tieteellisen tarkkaa arvoa niille ei voida antaa, eikä edes sitä lisäävätkö vai vähentävätkö ne hiilidioksidin vaikutusta.

Tärkeimmät takaisinkytkentää aiheuttavat tekijät ovat vesihöyry ja pilvet. NASA:n palkittuna vanhempana tutkijana toiminut satelliittimittauksen uranuurtahja (UAH), tohtori Roy Spencer kirjoittaa, että yhden prosentin muutos pilvisyydessä aiheuttaa saman vaikutuksen kuin koko hiilidioksidin lisäys teollisen ajan alusta. Melkoista arpapeliä siis!

Luonto on kuitenkin ollut äärimmäisen hyvä selviytymään muutoksista vuosimiljoonien ajan, eikä ilmasto todellakaan mene sekaisin, vaikka joka kymmenestuhannes ilmamolekyyli olisikin ihmisen aiheuttamaa hiilidioksidia.

Siis tolkkua ilmastokeskusteluun!

Kalevi Kataja

Hyllykallio, Seinäjoki

Kommentoi