Lukijoilta: Turpeesta riittää murhetta

Ilpo Pernaa toistaa Ilkka-Pohjalaisen mielipidekirjoituksessaan (18.3.) jo aikaisemmin (7.3.) esittelemiään lukuja. Epäloogiset päätelmät eivät tee turpeesta tälläkään kertaa ympäristöystävällistä energiamuotoa.

Turpeenpoltosta syntyy vuosittain 5,7 miljoonan hiilitonnin päästöt, ja lisäksi turvetuotannosta vapautuu 1,8 miljoonaa hiilitonnia vuodessa. Tämä tarkoittaa 15–20 prosentin osuutta Suomen kokonaispäästöistä.

Kun turpeenpoltolla kuitenkin tuotetaan vain viisi prosenttia energiankulutuksestamme, pitäisi olla ymmärrettävää, miksi turpeenpoltosta kannattaa jo ilmastosyistäkin luopua.

Suhteellisen pienellä korjausliikkeellä saavutetaan suuri hyöty.

Toki muistakin fossiilista energiamuodoista pitäisi päästä eroon. Kun kaikkia energiantuotannosta syntyviä päästöjä ei ainakaan lyhyellä aikavälillä pystytä lopettamaan, on järkevää käyttää soitamme näiden päästöjen sitomiseen. Virallisten tilastojen mukaan luonnontilaiset suomme sitovat vuosittain noin 4 miljoonaa tonnia hiiltä.

Turvepelloilta tulee kasvihuonekaasupäästöjä vielä enemmän kuin turpeenpoltosta. Orgaanisen aineksen hajoamisesta syntyvää hiiltä ja typpioksiduulia vapautuu taivaalle siten, että jokaisen hehtaarin hiilivarastot vähenevät vuosittain tuhansilla kiloilla. Hiilipäästöiksi muutettuna tämä tarkoittaa vuodessa 7,9 miljoonan hiilitonnin vapautumista taivaalle.

Vertailun vuoksi todettakoon, että henkilöautoliikenteemme tuottaa vuodessa puolet vähemmän hiilipäästöjä.

Kun eri maakuntien päästöjä vertaillaan, aiheuttaa runsasväestöinen Uusimaa tietenkin suurimman kuormituksen. Mutta kun päästöjä tarkastellaan asukasta kohden, ovat Pohjanmaan maakunnat runsaspäästöisimpiä. Tuoreet tilastot kertovat, että kun muualla Suomessa päästöjä on saatu vähenemään, ovat esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan päästöt lisääntyneet turpeenpolton ja turvepeltojen takia. Pernaan väite, että Pohjanmaan maakunnat huolehtisivat myös eteläisen Suomen päästöjen sidonnasta, on täysin paikkansapitämätön.

Murheellisinta Pernaan kirjoituksissa (7.3. ja 18.3) on se, että ilmastoasiat nähdään pelkästään puoluepoliittisena kysymyksenä.

Itse en osallistu minkään puolueen toimintaan. Silti ymmärrän varsin hyvin, että hänen edustamansa ”meidän ei tarvitse tehdä mitään” asenne on tuhoisin tapa kohdata ilmastonmuutoksen tuomat haasteet. Järkevämpää olisi tarttua niihin EU:n Green Dealin tarjoamiin mahdollisuuksiin, joita Kari Laasasenaho esitteli puheenvuorossaan ”Ilmastotoimiin oikeudenmukaisuutta” (Ilkka-Pohjalainen 18.3.).

Hannu Tuomisto

ekologi

Seinäjoki

Kommentoi