Lukijoilta: Turvallinen lapsuus

Kun paha koulun markilla riistäytyy, näyttäytyy sama kaava. Iso mediahuomio, tuohtuneita lausuntoja, oppositio kysyy ”mitä hallitus aikoo tehdä” ja ministeri vastaa olevansa huolestunut. Eikä sitten juuri muuta.

Jokainen syrjään jätetty, kiusattu, pahoinpidelty lapsi on liikaa.

Yksityisestä helvetistä on pitkä matka normaaliin varsalaitumen menoon.

Tämän vaarin vaatimus on, että kun lapset voivat huonosti, aikuisen on osattava olla. Tiedän vähättelyn muurin. Ei meidän poika. Muut yllytti.

Itse ärsytti. Opettajat eivät ole huomanneet.

Lapset tekevät mitä tahtovat, elleivät aikuiset yhdessä tahdo muuta. Aikuisen pitää olla selvillä, mitä lasten maailmassa tapahtuu. Opettajan pitää olla pelipaikalla ja tarttua asioihin paljon ennen asiantuntijapalavereita.

Kotona kannattaa uskoa, mitä koulusta ilmoitetaan.

Jos kansanedustajalla ei ole mitään rakentavaa sanomista, hänen ei kannata sitä sanoa.

Turvallisuuden rakenteita kannattaa tarkistaa. Väärä idealismi on jo kykynsä näyttänyt.

Valtion koulukodeille mahdollisuutensa (jotka media aktiivisesti on vienyt ja pelokas lainlaatija toteuttanut), erityisryhmät takaisin rauhattomille, kaikkiaan, valinnanvapautta hiukan pois rajattomilta. Ei tässä mitään ”kuri”aaltoa kaivata, kunhan lopetetaan lässytys.

Jos tekijöinä on pakolaisleireillä tai kaduilla kasvaneita, koululta vaaditaan aivan muuta kuin lisää psykologeja. Kasvattajan särmä ei ole fyysistä vaan psyykkistä. Sen pitää olla uskottavaa. Sen yli ei voi kävellä.

Jarmo Lintala

Seinäjoki

Kommentoi