Lukijoilta: Tyhmä tyttö, joka ei osannut matikkaa

Kävin koulua pienessä kylässä. Luokallemme oli siunaantunut vahvoja persoonallisuuksia ja eri asioista kiinnostuneita lapsia. Toisten lahjakkuutta pystyi mittaamaan todistuksella, toisten lahjakkuus ilmeni muissa, kuin varsinaisissa kouluaineissa. Tämän ymmärsin kuitenkin vasta hyvin paljon myöhemmin aikuisena.

Kouluaikana minulle kuitenkin kirkastui, millainen ero on henkilöllä, jolle summatiivisen kokeen viimeiset tehtävät olivat lastenleikkiä verrattuna siihen typpiin, joka ei koskaan osannut laskea sitä viimeistä tehtävää. Matikan osaajilla oli hyvä muisti ja nopea päättelykyky. Matikan osaajat olivat siis älykkäitä. Matematiikan arvostus tihkui myös läpi puheista ja asenteista, vaikka sitä ei olisi suoraan sanottukaan. Omituinen tapani havainnoida monia asioita samanaikaisesti ja yhdistellä näitä ihmeellisiksi ajatuskuvioiksi, teki minusta hassuja juttuja keksivän tyypin, mutta ei todellakaan älykästä. Minä kuuluin siis joukkoon, joka päätteli jo varhain ala-asteella, että olen tyhmä, koska en osaa matikkaa.

Yläasteen matikan opettajani Anneli sanoi suoraan, että ota lukiossa lyhyt matikka, siinä pärjäät kyllä hyvin. Opin todella hyvin matikan perusasiat, joista minulle on ollut todella paljon hyötyä. Hyväksyin sen, että en ole matikkanero, mutta minulle tämä riittää. Tyhmä ehkä pitkässä matikassa, mutta lyhyessä jopa hyvä.

Nykyään ei olla yhtä tervejärkisiä kuin mitä Anneli oli. Jos ennen matematiikan arvostus vain tihkui läpi asenteista, nykyään on toiset sävelet.

Yliopistojen pääsykriteerit ovat paaluttaneet kaikkien tietoisuuteen sen, että matematiikan osaajat ovat ylivertaisia muihin nähden: jos osaat matikkaa, olet parempi ja arvokkaampi ihminen.

Kaikista matemaattisista aineista saa parhaat pisteet, huolimatta siitä, mille alalle aiot suuntautua. Nuoret alkavat optimoida ainevalintojaan tämän perusteella ja monet valitsevat luultavasti aivan väärin.

Oi Anneli, voisitko puhua vähän järkeä tälle maailmalle, niin kuin puhuit silloin minulle?

Motivaatio syntyy siitä, että saa tehdä itselleen tärkeää ja arvokasta asiaa. Jos yhteiskunnassa halutaan parantaa kilpailukykyä, pitäisi keskittyä siihen, että ohjataan ihmiset tekemään asioita, joissa he ovat luontaisesti hyviä. Menestyjiä ei synny sillä, että pakotetaan tai ohjataan väärillä kannustimilla valitsemaan jotain itselle vierasta. Tällä taktiikalla syntyy pahoinvointia ja suuria yhteiskunnallisia kustannuksia.

Rakas koululainen, ylioppilas tai aikuinen työelämässä. Koskaan ei ole myöhäistä valita toisin.

Tee elämässäsi sitä, mikä on sinulle sydämen asia. Se kannattaa mielenterveyden, työpaikan saamisen, ammattiylpeyden ja työtyytyväisyyden suhteen. Yhteiskunnalle se tuo enemmän verorahoja, menestyneitä yrityksiä ja innovaatioita. Ja paljon vähemmän surua ja murhetta, joka maksaa hyvin paljon.

Eliina Puijola

Mustasaari

Kommentoi