Lukijoilta: Työn murroksesta ja asuinpaikasta

Luin ilahtuneena Timo Laurilan mielipidekirjoitusta Ilkka-Pohjalaisesta keskiviikkona (29.7.2020). Hän toi oivaltavasti esiin sen, miten Suomen voimakeskukset muodostuvat alueittain vetovoimaisiin kaupunkeihin ja niiden ympäristöön.

Olen ilokseni huomannut tuon kehityksen palattuani paluumuuttajana kotiseudulleni Etelä-Pohjanmaalle 20 vuoden jälkeen. Seinäjoki on todella kasvanut, monipuolistunut ja kehittynyt niin kaupunkikulttuurinsa, koulutuksen kuin elinkeinoelämänsä osalta vuosien kuluessa. Surullista on ollut kuitenkin todeta, että kaikki Etelä-Pohjanmaan kunnista eivät ole päässeet tuohon kehitykseen mukaan. Syitä ilmiöön on varmasti monia, joista ikärakenteen muutos ei liene vähäisin.

En voi kuitenkaan olla pohtimatta miksi useampi paluumuuttaja ei ole löytänyt kotiseudulleen takaisin? Kotiseuturakkauden puutteesta ei varmasti ole suurimmalta osin kyse, vaan monien taustalta löytynevät painavat käytännön syyt, joista merkittävin on työ ja sen mahdollisuudet.

Olen Timo Laurilan kanssa siinä eri mieltä, etteivätkö etätyön suomat mahdollisuudet voisi sataa myös pienempien paikkakuntien laariin. Oman kokemukseni perusteella asia on juuri näin. Usean ulkomailla ja pääkaupunkiseudulla vietetyn vuoden jälkeen kaipuu kotiseudulle kävi kestämättömäksi, ja niin tartuin tilaisuuteen kun elämäntilanne ja työ mahdollistivat kotiinpaluun. Muutto ei olisi ollut mahdollinen, jollei työnantajani tuolloin olisi tukenut etätyönä suoritettavaa asiantuntijatehtävää. Paikkariippumaton työ on ollut osa uraani sen alusta saakka.

On tietenkin olemassa aloja ja tehtäviä, joissa etätyö ei ole mahdollista työn luonteen vuoksi, mutta uudenlainen näkökulma verkossa tapahtuvaa työtä kohtaan voi merkitä täysin toisenlaista tulevaisuuden näkymää pienten paikkakuntien selviytymiselle. Vaikka työnantaja sijaitsisikin muualla, niin silti työntekijä tuottaa asuinpaikkakunnalleen välittömiä ja välillisiä hyötyjä mm. verotulojen, kulutuskäyttäytymisen, uusien asukkaiden ja pääoman muodossa. Paluumuuttajien kotipaikkakunnalleen tuoma kokemus, tietotaito ja sitoutuminen omaan kotiseutuun ovat merkittäviä tekijöitä yhteiskunnan kukoistukselle.

Mielestäni ei myöskään voida jättää huomiotta sitä, miten suuressa murroksessa viestintä on viime vuodet ollut, ja epäilemättä on vielä pitkään. Tiedon ja ajatusten vaihto ei enää rajoitu kahvihuoneisiin tai lounastauoille ruokalassa. Vahvimmat yhteisöt ja niiden välinen viestintä tapahtuu verkossa, jolloin ideoita ja aktiivista tiedon vaihtoa ei ole rajoitettu tiettyyn paikkaan tai aikaan. Kun näemme nämä muutokset mahdollisuuksina emmekä uhkina, voimme hyödyntää niitä tavoilla, joita muutoin ei olisi huomattu.

Työn murroksen, sen kehityksen ymmärtäminen sekä soveltaminen käytäntöön voivat olla ratkaisevia tekijöitä kotiseutumme selviämiselle. Seinäjoen ammattikorkeakoulu teki todella hyvän päätöksen aloittaessaan uudelleen tietoteknologisen koulutuslinjan alueellaan. Nyt Etelä-Pohjanmaalta aiemmin IT-alan opintojen perässä lähteneet saavat mahdollisuuden opiskella ammattiinsa myös täällä. Tuon alan innovaatioille ja visioille on käyttöä Etelä-Pohjanmaalla suuresti niin työllisyyden kuin seudun kehittymisenkin osalta, muun elinkeinoelämän hyötymistä unohtamatta.

Tuetaan yhteistyössä yli kuntarajojen tuota hyvää kehitystä, niin päättäjät kuin kanssaihmiset. Näin tulevaisuuden sukupolvet haluavat jäädä kotiseudulleen, jos heillä on riittävästi mahdollisuuksia kehittyä ja kasvaa alueella.

Henna Hautala

Seinäjoki

Kommentoi