Lukijoilta: Urinaarilandia

”Aivan aluksi” tuon julki sen, etten mitenkään vaadi rantojamme mittailevien henkilöiden joutuvan kulkemaan jalat ristissä. Siis: julkisia käymälöitä tarvitaan.

Kun Suomi sodan jälkeen oli otaksuttavasti varattomampi kuin nyt, oli sillä silti varaa pystyttää peltisiä näkösuojia pissijöille. Olipa vielä viisikymmenluvulla Kauppapuistikolla nykyisen Raxin tienoilla moinen mukavuuslaitos, jonka ammoniakintuoksu kutsui ainakin 300 metrin päästä vastatuuleenkin.

Mutta entä täällä landioiden kaupungissa tänään? Pienen ja luonnollisen tarpeen varjolla on saatu syntymään käsittämätön soppa. Ydinkysymykseksi ymmärrän koplauksen, jossa yleisen hyödyn nimissä halutaan ratkaista kesäterassin pitäjän ongelma.

On annettu kuva, että kaupungin talotoimi ”ihan omasta aloitteesta” on keksinyt ratkaista Kuntsin museota ja kansalaisia vaivaavan ongelman. Kuntsiahan asia palvelee vain toiveella, että kivijalkaan kuseksijat vähenisivät. Kansalaisista eniten hyötyä saa terassiyrittäjä, joka lupaa vuokrata vessatiloja mikäli koronan riivatessa yleensä edes voi ylläpitää toimintaa.

Häiritsee ajatus siitä, että verovaroin tehdään toimitiloja yritykselle, jonka pysyvyydestä ei ole takeita. Jos ao. yrittäjä/kunnanvaltuutettu on ymmärtänyt jäävätä itsensä päätettäessä kusiputkasta, on hänen julkinen lobbauksensa ainakin ollut näkyvää.

Tarveharkinnan puolelta katsoen pitää toivoa, etteivät sunnuntaikävelijät huomaa pissiä kotona ennen lähtöä rannoille.

Näin voisi toteutua se ”yleinen hyöty”.

Entäpä kaikkivoipa arkkitehtuuri? Ainakin viime sodista lähtien on arkkitehtien kunniakysymys ollut, ettei tekele saa jäädä huomaamattomaksi. Harjakattoisen talon lisäsiiven on pakko olla tasakattoinen, eivätkä vanhojen arvorakennusten seinänaapurit missään nimessä saa olla tyyliltään yhteensopivia.

On pakko erottua ja olla ”tätä päivää”. Siispä tullipakkahuoneen päätyyn on tehtävä rintamamiestalon kokoinen ikkunaton pömpeli. Peltiseinien tulee olla ruosteen väriset ja ne koristellaan ruostutetulla (ruostuu se itsestäänkin) betoniverkolla.

Voiko kuvitella mitään epäesteettisempää paraatipaikalle? Ei ilmeisesti arvon suunnittelijakaan, sillä ajattelen betoniverkkoa tarvittavan muratille, jonka soisi naamioivan taideteoksen pikimmiten. Ei edes koko pakkahuoneen julkisivun mittainen ”pisoaari” (suom. kusiränni) enempää pahenna miljöötä.

Ehdotan kohteliaimmin, että suunnittelija hakee töitä keskemmältä Eurooppaa. Nimittäin, nyt jos koskaan voisi Notre Damen katedraaliin suunnitella pulpettikaton. Sodan jälkeen entistetyn Kölnin tuomiokirkon ”väärennetyt” huikeat pitsitornit olisi ehdottomasti saatettava nykypäivään ja uusittava Pasilan linkkitorni – betonisen imukuppipuun – kuosiin.

Palatakseni pääaiheeseen kysyn: Eikö se rumistus radan puiston puolella olisi vieläkin kyllin tätä päivää?

Kalle Lanamäki

Vaasa

Kommentoi