Lukijoilta: Uusi liikennesääntö

Kuten viimeaikaisesta lehtikirjoittelusta huomataan, uudessakaan liikennelaissa ei osattu laatia riittävän yksinkertaisia pyöräilysääntöjä. Lain hyväksyneille kansanedustajille ne kuulemma ovat ymmärrettäviä, mutta päivittäiset tilanteet ja puheet osoittavat, että näin ei asia ole tavallisen kansan keskuudessa.

Polkupyöräilijät voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:

1. Lapset, joilla ei ole vielä kykyäkään hahmottaa liikennettä ja nopeuksia tarpeeksi, eivätkä he yleensä ole ehtineet oppia liikennesääntöjäkään.

2. Vanhukset, joista likikään kaikki eivät tunne liikennesääntöjä, eivätkä varsinkaan pyöräilysääntöjä. Monet heistäkin ovat, tai ovat olleet autoilijoita, joiden tulisi liikennesäännöt osata, mutta iän mukana havaintokyky on saattanut heikentyä.

3. Hippijuppihipsterit, jotka suhahtavat ylinopeutta auton eteen kuin rasvattu salama, jonka valo on sammahtanut. Heistä monet osaavat liikennesäännötkin, mikä tietysti oikeuttaa heidät kaikissa tilanteissa näyttelemään keskisormeaan autoilijalle.

Ehkä löytyy jostain vielä neljäskin ryhmä, sellainen joka osaa ajella varovaisesti ja tarkkailla liikennevirtaa, niin että välttyisi kolaroimasta auton kanssa. Vai onko itsesuojeluvaisto katoava luonnonvara?

Kaikissa näissä tapauksissa auton alle ajaminen on valitettavaa, varsinkin jälkeenjäävien kannalta. En tiedä, miten sen itse kestäisin, jos joku pyöräilijä tunkisi ehdoin tahdoin kuolemaan autoni alle. Vielä hirveämpää: itsellenikin saattaisi tulla liikenteessä virhearviointeja. Mistäpä voisikaan tietää, kuka pyöräilijä tuntee pyöräilyliikennesäännöt ja kuka heistä niitä noudattaa?

Näistä syistä olen laatinut itselleni uuden, hyvin yksinkertaisen liikennesäännön: Väistä pyöräilijää aina!

Liikennelaki on olemassa sitä varten, että vahingon tapahduttua löydetään käräjillä maksaja kiistattomasti. Maalaisjärki taas on olemassa sitä varten, että kyseisiä vahinkoasioita ei jouduttaisi ratkomaankaan.

Veli-Pekka Isomäki

YTT, FM

Seinäjoki

Kommentoi