Lukijoilta: Vaasa, minulle entistä rakkaampi

Päätin lopettaa kolumnien kirjoittamisen Pohjalaiseen vuonna 2005, kun täytin 60 vuotta. Kirjoitin ”viimeisen kolumnini,” mutta se jäi lähettämättä. Oli vielä paljon asiaa. Tässä se kolumni on:

”Olen kiitollinen Kari Männylle, jolle tyrkytin itseäni kolumnistiksi tavatessamme ylätorilla harmaana talvipäivänä joitakin vuosia sitten, ehkä vuona 2001. Ihmeekseni hän suostui heti.

Olin asunut Helsingissä lähes 40 vuotta, ensimmäisen kolumnini otsikoin ’Vaasa, minulle rakas’. Näin kirjoitin:

Sydämeni on vaasalainen elämäni loppuun asti. Vaasa on koti, Vaasa on meri, Vaasa on Palloseura, teatteri, kaupungintalo, kenkäkauppiaat torilla, Malmöntalo, Onkilahden koulu, Vaasan lyseo, Kotiranta... Rakkaat ihmiset, iloiset ja kipeät muistot, elämä ja rakkaiden kuolemat.

Monelle vaasalaiselle olen paljosta kiitollinen. Paavo Nikko, VPS:n puheenjohtaja auttoi, kun elämä oli joskus vaikeaa. Hammaslääkäri Raimo Rytöhonka teki minulle ilmaiseksi ison hammasremontin abiturienttivuotenani. Muistan hämmentyneen kiitollisuuteni. Miten joku voi olla näin hyvä?

Jotain elämä on 60 vuodessa opettanut: Etsimme onnea, jota raha, maine ja valta eivät tuo. Jokaisen ihmisen pitää kulkea oma tiensä.

Ilman hyviä ihmissuhteita ja puhdasta omaatuntoa kukaan ei ole onnellinen. Perheterroristi, työpaikkakiusaaja ja pahoinpitelijä voivat huonosti, he ovat pohjimmiltaan ressukoita. Uhriksi ei pidä alistua, on haettava apua.

Onni löytyy useimmiten läheltä, jos vain ymmärtää katsoa. Parhaat eväät matkan varrelle antaa lapsena koettu rakkaus, turvallisuus ja huolenpito.

Viisaat vanhemmat irrottavat otettaan kun aika on, auttavat polun päähän ja sanovat: Rakas lapseni, sinun on nyt valittava oma tiesi, mutta muista, että kun tarvitset meitä, olemme täällä. Emme hylkää sinua koskaan.

Yritetään pitää huolta itsestämme, silloin jaksamme pitää huolta heistä, jotka huolenpitoamme tarvitsevat. Heitä riittää, lähellä ja kaukana.

Kello on 6.05. Hesari tuli. Keitän kahvit. Ehdin vielä lukea Vaasan kesäyliopistosta tulleet tenttipaperit ennen lähtöä töihin yliopistolle. Näkemiin.”

Uudistuva Ilkka-Pohjalainen tuo uudet kolumnistit. Kolumnien kirjoittaminen Pohjalaiseen on ollut mukava harrastus, etuoikeus ja ilo. Jatkan blogien kirjoittamista netissä (kariuusikyla.com) ja facebookissa. Hyvästi Pohjalainen!

Kari Uusikylä

Vaasa

Kommentoi