Lukijoilta: Vähempikin riittää

Seinäjoen nuorisovaltuuston puheenjohtaja Sofia Leinonen tarttui Eparin (11.11.) kolumnissaan elintärkeään asiaan otsikolla ”Jaksaa jaksaa!”. Nuorten elämästä näyttää tulleen – sanoisinko päätöntä – suorittamista, joka lopulta uuvuttaa ihmisen ennen aikojaan. Leinonen kirjoittaa: ”Seuraan appien avulla untani, askelmäärääni, juomani veden ja liikunnan määrää sekä sykettäni.”

Minä olen jo sen verran onnellisessa asemassa ikäni puolesta, että voin tunnustaa, että ei mitään hajua moisista apeista – kroppa sanoo, milloin pitää lähteä liikkeelle. Digitalisaatio on tulossa yhteiskunnan kaikille aloille, myös terveydenhuoltoon.

Se on selvää, että meillä kaikilla on vastuu omasta terveydestämme, mahdollisuuksiemme rajoissa. Mutta eihän terveydenhuollon digitalisoitumisen pidä tarkoittaa sitä, että ihmiset hankkivat kaikenlaisia mukanaan kulkevia laitteita juosten elämänsä läpi hiki hatussa ja verenmaku suussa, saadakseen standardien mukaisia tuloksia – unohtaen elää elämäänsä.

En tarkoita, että kaikkien lasten pitäisi vielä 12–13-vuotiaana kerätä kiiltokuvia, leikkiä nukeilla ja piirrellä pappistokille (paperinukeille) vaatteita, kuten minun lapsuudessani tehtiin. Mutta en ymmärrä sitä, jos meillä aletaan tehdä tutkimusta 2–6-vuotiaiden tabletin käytöstä. Mitä ihmettä sen ikäinen tekee tietokoneella, kun hänen kanssaan pitäisi leikkiä, kulkea luonnossa ja lukea satuja – hänelle pitäisi antaa sitä vanhemman aikaa?

Minun nuoruudessani opetettiin, että Jumala ohjaa elämäämme. Ohjaako tämän päivän ihmisen elämää digitalisaatio, joka pursuu kaupallisuutta ja tyrkyttää ostamaan laitteita, joilla mitataan onnistumista elämään jonkun kasvottoman konklaavin määrittämien standardien mukaan lupaamatta kuitenkaan sitä ikuista elämää? Eräs nuori mies kirjoitti ylioppilasaineen aiheesta todeten, että elämääni ohjaan minä itse ja hyvin näyttää pärjäävän.

Yritän kuvitella itseni tilanteessa, että olisin aikanaan syntynyt kännykkä kourassa ja tabletti kainalossa ja maailmankuvani olisi sieltä peräisin. Mitä kaikkea olisin menettänyt; auringon kimalluksen järven laineilla ”livenä”, havupuiden tuoksun metsässä, jännityksen, kun ongen koho kertoo ahvenen näykkivän koukussa killuvaa täkyä ja monta muuta ikimuistoista kokemusta.

Digitalisaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä. Pahimmillaan se voi johtaa, jos sen varaan kasvatus ja oma hyvinvointi rakennetaan, jopa totalitääriseen yhteiskuntajärjestykseen – onhan some hyvä esimerkki siitä, miten tiettyjä korvien välissä olevia elimiä voidaan jossakin päin maailmaa jopa pestä.

Entinen työkaveri, vähän viinaan menevä, sanoi aika osuvasti 40 vuotta sitten, että elämä on integraali: kurinalaisesti se on pitkä ja kapea, elämää elämällä leveä ja lyhyempi, pinta-ala on sama.

Anneli Manninen (sin.)

kaupunginvaltuutettu

Seinäjoki

Kommentoi