Lukijoilta: Väinö Linna versus Anneli Kanto

Ilkka-Pohjalainen julkaisi näkyvällä tavalla 4.9. laajan jutun vapaussotamme jälkinäytöksestä sen myös raflaavasti otsikoiden: ”Hirviöäideiltä pitää ottaa lapset pois”. Artikkelin laatija Anne Puumala oli kirjoittanut jutun ikään kuin se olisi ollut dokumentoitua historiallista faktaa, mikä oli tietysti tarkoituksellista. Lukijalle, joka ei juttua tarkoin lukenut, annettiin taas kerran kuva valkoisten epäinhimillisestä julmuudesta vapaussotamme jälkeen.

Kun tähän uutiseksi naamioituun julistukseen perehtyikin tarkemmin, kävi ilmi, että kyseessä ei suinkaan ollut mikään edes historialliseen objektiivisuuteen perustuva kirjoitus, vaan kyse oli kirjailija Anneli Kanto -nimisen henkilön päässä syntyneestä fiktiivisestä sepitelmästä jostain Johanssonin perheestä ja sen lapsista, joita ei koskaan ole ollutkaan ja lasten joutumisesta kuvitellun valkoisen hirmuvallan uhreiksi vuoden 1918 jälkeen.

Jostain ihmeen syystä Ilkka-Pohjalainen katsoi jutun julkaisemisen arvoiseksi ja vielä huomiota herättävästi.

Kun Väinö Linna julkaisi 1960-luvulla Pohjantähti-trilogiansa, alettiin häntä välittömästi pitää vapaussodan historian auktoriteettina. Sitähän Linna ei suinkaan ollut, mitä hän itsekin useaan otteeseen painotti. Eihän Linnan romaanien Koskelan perhettä myöskään sellaisenaan ole koskaan eikä missään todellisuudessa ollut.

Linnan teokset ovat kuitenkin osa hienointa koskaan syntynyttä suomenkielistä proosaa ja siten kirjallisuutemme kulmakiviä. Linna kertoo, mutta ei syytä eikä tuomitse. Kannon roolia tässä suhteessa en viitsi edes arvioida – ehkä hänet tullaan muistamaan Anni Polvan rinnalla ja samassa sarjassa.

Anneli Kannolla tuntuu olevan palava halu kirjoittaa historiaa uudelleen kirjailijan keinoin, vaikka siihen asiantuntemus ja kyky tuntuvatkin puuttuvan.

Anneli Kanto on yksi niistä ”kulttuurihenkilöistä”, joiden julistuksen pääsanoma on, että vapaussodan voitti väärä puoli. Kannattaisi ehkä käydä tutustumassa Venäjän Karjalan Sandarmohin kalmistoon.

Ei yhdenkään kansakunnan historia ole lumivalkoinen – kaikilla on omat luurankonsa kaapissa. Kuitenkaan en tiedä enkä tunne pahempaa historian vääristelyä, kuin, että arvostellaan ja kauhistellaan menneen ajan tapahtumia tämän päivän oikeus- ja moraalikäsitysten mukaan. Tässä mielessä Anneli Kannon ”historiankirjoitus” on ihan samanlaista kuin menneiden aikojen orjanomistajien patsaiden kaatamiset jenkeissä ja Britanniassa. Mutta se perinne onkin saatu nk. kansandemokratioista, joissa patsaat vaihdettiin aina hallituksen vaihtuessa.

Jos punaiset olisivat onnistuneet 1918, ei itsenäisyydestämme olisi tullut mitään, vaan olisimme väistämättä joutuneet ”neuvostokansojen onnelliseen perheeseen ”. Ja jokainen tietää, mitä siitä olisi ”isä aurinkoisen” vallan alla seurannut.

Maamme on ollut itsenäisenä kohta 103 vuotta. Vuoden 1918 tapahtumat ovat kaukaisia muistoja ja niiden kytkeminen tähän päivään on keinotekoista. Vapaussodan haavat umpeutuivat viimeistään Taipaleenjoelle, Suomussalmella ja Summassa ja lopullisesti ne parantuivat 1950-luvun jälleenrakennuksessa eikä yksi Kanto niitä pysty auki repimään!

Me emme todellakaan tarvitse tänään uusia Kannon kaltaisia ”kirjailijoita” repimään vanhoja haavoja auki

Matti Jaakkola

Mustasaari

Kommentoi