Lukijoilta: Valkoposkihanhien ja merimetsojen suojelu tulkitaan Suomessa eri tavalla kuin muualla EU:ssa

Samaan aikaan kun maailmalla nälänhädät lisääntyvät, globaali sekä kotimaan talous sakkaa, ruoka-avun tarve kasvaa ja taloustieteilijät varoittavat jopa mahdollisesta elintarvikepulasta, me saamme nyt kohdata myös oman ”heinäsirkkalaumamme”.

Valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen suuruus tuli julkisuudessa kunnolla ilmi vasta viikko sitten tiistaina. Suomessa vierailleiden parvien koko on ollut ennätyssuuri ja vahingot tuhansia hehtaareita.

Asia on vakava, mutta samalla toki varsin politisoitunut. Valkoposkihanhi on suojeltu EU:n lintudirektiivillä sekä ns. Bernin sopimuksella, mutta laji ei erityistä suojelua enää tarvitse.

Taasko kerran meillä on esimerkki EU-säätelystä, joka ei ota huomioon paikallista tosielämää ja viljelyn paikallisia olosuhteita? Maaseudun väestön turhautumisesta kertoo sekin, että kansalaisaloite valkoposkihanhen metsästyksen sallimisesta kerää allekirjoituksia 3 000 nimen päivävauhdilla.

Viime vuonna tuhokorvauksia maksettiin vain miljoonan euron verran. Tuhokorvaus on viljelijöiden mukaan tappioon nähden aivan liian pieni. Onko meillä enää varaa syöttää peltojamme hanhille ja ajaa lisää tuottajia epätoivoisina lopettamaan viljely?

Rannikollamme kalastusta ja muita elinkeinoja puolestaan haittaa edelleen merimetso. Vaikka merimetsoja voisi luvanvaraisesti hävittää, Suomessa lintuja suojellaan. Merimetso on ryöstökalastaja ja merirosvo.

Ympäristöhallinnon nettisivujen mukaan valkoposkihanhen maailmankanta olisi vuonna 2017 ollut ”jo puoli miljoonaa yksilöä”. Tämän kanssa hieman ristiriidassa on uutinen, että pelkästään Itä-Suomen pelloilla olisi kevätmuuton aikaan vieraillut 650 000 yksilöä. Arktisella alueella pesivät valkoposkihanhet ovat eri kantaa kuin pääkaupunkiseudun hanhet, jotka oleilevat puistossa.

Omassa kuplassaan taitavat elää myös kaupunkilaispoliitikot, jotka eivät ilmeisesti ole vieläkään tajunneet, että ruoka pitää jossain tuottaa ja jokainen tuhottu pelto tarkoittaa vähemmän syötävää. Kyseessä ei tällä kertaa ole kärpäsestä tehty härkänen, vaan vertaus Afrikan heinäsirkkalaumoihin on jo osuva, vaikka tietenkin mittakaava paljon pienempi.

Jotain asialle pitää joka tapauksessa tehdä, ja rajoitetun metsästyksen salliminen on nykytiedon valossa ainoa järkevä ratkaisu. Siksi valkoposkihanhen ja merimetsojen aiheuttamat vahingot on juuri nostettu käsittelyyn eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa.

Kuten kansalaisaloitteen perusteissa todetaan, valkoposkihanhen kannan kehitys ei anna perusteita lajin erityiselle suojelemiselle, vaan kanta kestäisi jo rajoitetun metsästyksen.

Virossa ja Ruotsissa, jotka ovat myös Bernin sopimuksen allekirjoittaneet, valkoposkihanhien metsästys on sallittu pelloilta satovahinkojen ehkäisemiseksi ja rajoitetusti metsästystä on suoritettu myös puistoista ja esimerkiksi golf-kentiltä. Samoin voitaisiin toimia myös Suomessa.

Luonnonsuojeluliitto näkee merimetsojen ja valkoposkihanhien aiheuttamien haittojen olevan vähäisiä ja satunnaisia. Vihreät ovat vastustaneet valkoposkihanhen ja merimetsojen metsästystä.

Viljelijät ovat vaatineet, että lohkoilta, joilla hanhet viihtyvät eniten, maksettaisiin kunnollinen korvaus viljelijälle.

Satovahingoista kärsineille viljelijöille ympäristöministeri Mikkonen on nyt luvannut korvauksia nopeutetulla aikataululla. Keskustan maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä olisi valmis avaamaan nopeammin myös metsästysoikeuden. Kannustan ministeri Leppää käynnistämään prosessit. Heti. Viimeistään ensi keväänä meillä täytyy olla lainsäädäntö ja ratkaisut valmiita. Muualla Euroopassa haittalintuja hävitetään, mutta Suomessa valtavat populaatiot nauttivat suojelua.

Peter Östman (kd.)

kansanedustaja

Luoto

Kommentoi