Lukijoilta: Valonpilkahduksia

Elämme pimeitä päiviä sekä vuodenajan että asioiden tilan puolesta.

Uskon, että useimmilla meistä suomalaisista on huolta terveydestä, toimeentulosta ja tulevaisuudesta.

Uskon myös, että aika monesta ihmisestä tuntuu, että varmaa on jo pidempään ollut vain epävarma.

Jos vielä sattuu sosiaalisessa mediassa käymään, huomaa, että sama mihinkään johtamaton kahden laidan älämölö siellä jatkuu.

Kaikesta pimeydestä huolimatta on olemassa myös valoa tai ainakin sen pilkahduksia. Nyt jos koskaan myönteisistä asioista on perusteltua pitää ääntä.

Tiedot koronarokotteesta – kaikkine epävarmuuksineenkin – luovat näkymää tästä kurimuksesta poispääsemiseen.

Olemme tällä viikolla nähneet, miten uutiset ovat vaikuttaneet pörssikursseihin. Esimerkiksi Finnairin osakkeet lähtivät lentoon.

Rokotteessa ei ole kyse vain terveydestä tai taloudesta. Kyse on myös ihmisten hyvinvoinnista.

Itse kunkin meistä jaksamisesta.

Toivoa luo myös presidentinvaalien tulos ison meren takaa. On Suomenkin etu, jos ja kun Amerikka palaa maailmanpolitiikassa yhteistyön tielle.

Joe Bidenin valinta saattaa avata ovia maltillisemmalle keskitien politiikalle ylipäätään.

Yksin voi olla ehdottoman oikeassa, mutta jos vastapuolta ei edes yritä ymmärtää, ratkaisuja ei saada aikaan.

Yksipuolista ehdottomuutta on ollut ja on myös Suomessa. Uskon kuitenkin, että isoa osaa ihmisistä se jo kyllästyttää.

Eikä ihme.

Kyllä he ymmärtävät, että samalla puolellahan me suomalaiset olemme, etenkin nyt vaikeuksien keskellä ja niistä noustessamme.

Me päättäjät voimme joko rakentaa yhteisyyttä tai ajaa ihmisiä erilleen. Keskustan vaihtoehto on sellainen Suomi, jossa on enemmän empatiaa.

Myönteisyys ei tarkoita vakavien aikojen ja vaikeiden asioiden vähättelyä.

Lähtökohtana on ajatus, että kaikki mitä maailmassa tehdään, tehdään loppujen lopuksi toivon voimalla. Ja yhdessä.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kauhavalta

Kommentoi