Lukijoilta: Vielä polttoturpeesta

Urho Kari ja Pentti Hepojoki kirjoittivat I-P:n mielipidepalstalle turpeenpoltosta (30.3. ja 8.4.). He kaipasivat sille kunnianpalautusta mm. omavaraisuussyistä ja pitivät turvetta uusiutuvana luonnonvarana.

Urho Kari myös väitti, että polttoturvetta tuodaan Venäjältä Suomeen. Tätä on mahdoton uskoa. Suomi on ollut turpeenkäytön johtava maa maailmassa, ja Suomessa nostetaan turvetta määrällisesti viisi kertaa enemmän kuin Venäjällä.

Mitkään lähteet eivät kerro, että polttoturvetta tuotaisiin Suomeen Venäjältä tai mistään muualtakaan. On totta, että polttohaketta tuodaan Suomeen – eikä pelkästään Venäjältä.

On myös totta, että jopa kiivaimpina nostovuosina turvetta on muodostunut Suomen soilla enemmän kuin sitä on nostettu poltettavaksi. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Tuotantoon on otettu 60 % Suomen soista, mutta tästä osuudesta vain kymmenesosa turpeennostoon. Loput on ojitettu metsitettäväksi ja peltomaiksi. Siten soiden tuotantoon ottamisen myötä turvetta on hävinnyt selvästi enemmän kuin muodostunut.

Suon turvekerros kasvaa optimistisesti arvioituna keskimäärin puoli millimetriä vuodessa. Uusiutuminen on siis todella hidasta, ja siksi on katteetonta optimismia pitää turvetta muuna kuin fossiilisena polttoaineena.

Vuonna 2017 turpeenpoltolla tuotettiin 4,3 % Suomen koko energiasta ja 11 % fossiilisilla energialähteillä tuotetusta energiasta. Energiaturpeen noston ja polton aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt olivat peräti 41 % kaikista energiantuotannon päästöistä. Se tarkoittaa 7,2 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttia, siis 13 % Suomen kaikista kasvihuonekaasupäätöistä. Kotimaanliikenne kokonaisuudessaan, sisältäen tavaraliikenteen ja kaiken joukkoliikenteen (myös kotimaanlennot), tuotti 20 % päästöistä.

Turpeenpoltto on ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta suunnilleen yhtä hyödyllistä kuin tupakanviljely terveyden edistämisen kannalta. Tupakanviljelyn EU-tukien loputtua vuonna 2010 joissakin maissa vuodettiin kyyneliä mutta ymmärrettiin, että on muitakin elinkeinoja.

Tärkeimmät lähteet: Tilastokeskuksen tietokannat, Sitra (Turpeen rooli, Tekninen raportti 2020), maa- ja metsätalousministeriö (Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset 2007), US Geological Survey.

Karri Helin

Seinäjoki

Kommentoi