Lukijoilta: Voiko psykoterapia olla tuottovaatimuksille alisteista?

Psykoterapiakeskus Vastaamon sotkujen keskeltä nousee myös kysymys, voiko psykoterapia yleensäkään olla tuottovaatimuksille alisteista?

Vastaamon omistussuhteet viittaavat tällaiseen, koska pääomistajana on sijoitusyhtiö, joka toimii markkinataloudellisten periaatteiden mukaisesti, eli odottaa saavansa mahdollisimman suuren tuoton sijoittamalleen pääomalle.

Yrityksen johdon tehtävänä on toteuttaa pääoman pyrkimykset. Kuinka yhtälöä sovelletaan, kun kysymyksessä on psykoterapiakeskuksen kaltainen ”yritys”? Vuosittain kiristyvät tuottovaatimukset luovat painetta hallinnolliseen portaaseen.

Kuvitteellisesti voimme ajatella, että tuottoa aletaan etsiä vaikkapa ”ajamalla” enemmän maksavia potilaita järjestelmän läpi, tai etsimällä säästöjä tekniseltä puolelta, joka voi tarkoittaa myös sitä, ettei huolehdita riittävässä määrin potilaiden tietoturvasta.

Jos psykoterapeutiksi itsensä kouluttanut on järjestelmän kannalla ja sitä toteuttamassa, on hän valinnut itselleen väärän ammatin.

Psykoterapeutiksi hakeutuva ei ensisijaisesti ajattele hyviä ansiotuloja. Hän tekee työtä ”sydämellään”.

Hänen johtotähtenään ovat Helder Camaran ajatukset: ”Ei mikään uhraus/ei mikään hinta ole liikaa ilosta/että saa nähdä sammuneiden kasvojen kirkastuvan uudestaan/nähdä sellaisen ihmisen jälleen hymyilevän joka näytti unohtaneen hymyilemisen taidon/nähdä miten luottamus syntyy uudestaan ihmisessä joka ei enää uskonut mihinkään eikä Keneenkään...”

Ei mikään hinta ole liikaa ei runossa tarkoita sitä, mihin tuottovaatimuksille alistettu psykoterapia voi pahimmillaan ajautua.

Markku Laitinen

Pietarsaari

Kommentoi