Lukijoilta: Vuoden 1918 sodastamme riittää vielä tutkittavaa

Historiallisessa Aikakausikirjassa 2/2020 oli kaksi mielenkiintoista artikkelia 1918 sodastamme. Syvällisesti Suomen itsenäistymisprosessia tutkinut Aleksi Mainio on otsikoinut artikkelinsa ”Sisällissodan suuri tuntematon”, jolla hän tarkoittaa venäläistä eversti Mihail Svetšnikovia ja josta useimmat suomalaiset eivät ole koskaan kuulleetkaan. Venäjän tiedeakatemian tutkija Andrei Ganin piirtää kuvan Svetšnikovin aatteellisesta ajelehtimisesta Venäjän vallankumouksen 1917 aikoihin.

Svetšnikov oli ollut nuorena upseerina Venäjän Japanin sodassa 1905–1906 ja palveli ensimmäisessä maailmansodassa Puolassa ja Valko-Venäjän rintamalla ja sai tammikuussa 1918 Suomeen sijoitetun 106. jalkaväkidivisioonan esikuntapäällikkyyden. Divisioonan tehtävä oli varmistaa, etteivät saksalaiset pääsisi hyökkäämään Suomen kautta Pietariin.

Svetšnikov radikalisoitui vallankumouksen pyörteissä eikä enää totellut Viipuriin sijoitetun 42. armeijakunnan käskyjä. Ganin arvelee hänen ennen 1917 olleen vakaumuksellinen monarkistiupseeri mutta siirtyneen Venäjän vallankumouksen jälkeen bolševikkien puolelle ehkä myös oman turvallisuutensa vuoksi, kun kurittomat venäläissotilaat olivat myös Suomessa surmanneet omia korkeita upseereitaan.

Svetšnikov oli noussut sekavissa oloissa divisioonan komentajaksi ja kävi omaa sotaan Tampereella sekä piti kiinni punakaarteille antamistaan auttamislupauksista.

Svetšnikovilla oli keskeinen asema Suomessa 1918 sodan alussa, kun hän oli samanaikaisesti venäläisen jalkaväkidivisioonan sekä Suomen punakaartin komentaja ja halusi tukea aseellisesti kaarteja ja Suomen Sosiaalidemokraatista Puoluetta.

Svetšnikov joutui ottamaan kantaa siihen, että Mannerheim oli aloittanut Pohjanmaalla venäläisten aseistariisumisen. Svetšnikovin ja Mannerheimin yhteenotto olisi ollut todennäköistä mutta Svetšnikovin divisioona oli huvennut 12 pataljoonasta kahteen pataljoonaan eli menettänyt taistelukykynsä ja Svetšnikov piti lisäksi komentamiaan punakaartilaisia sodankäynnin amatööreinä, joiden tuella olisi ollut mahdotonta valloittaa ja puhdistaa ”valkoinen kyynpesä”, Vaasa.

Ohto Mannisen mielestä koko punakapina olisi ilman Svetšnikovia saattanut lässähtää alkuunsa, kun sodan alussa punakaartien koulutus ja aseistus oli vielä vaatimatonta ja että Svetšnikov vaikutti ratkaisevasti Tampereen joutumisen 1918 sotamme merkittävimmäksi taistelutantereeksi.

Kun nykyinen historiankirjoituksemme käyttää 1918 sodastamme pääasiassa kansalaissota-nimitystä, niin Svetšnikovin toiminta osoittaa sen rinnalla käydyn myös vapaussotaa. Ranskan vallankumouksen ajoilta on peräisin sanonta, että vallankumous syö lapsensa. Neuvostoliitossa Svetšnikovia syytettiin sekaantumisesta fasistiseen salaliittoon ja teloitettiin elokuussa 1938.

Veikko Leväniemi

Vimpeli

Kommentoi