Lukijoilta: Vuosi sisällä

Otsikko kuvaa ympärivuorokautisessa hoidossa ja kotihoidossa olevien vanhusten todellisuutta. Jotkut eivät päässeet yhtään kertaa ulos ja toimintakyky oli ehtinyt heikentyä. (THL 2021.)

Sosiaalityön emeritaprofessori Marja Vaarama ei televisiohaastattelussa aihetta väistellyt (13.4.2021). Hänelle asia ei ollut uutinen. Jo viisi vuotta sitten tehty tutkimus osoitti samaan suuntaan ja asia oli useissa yhteyksissä tuotu esiin. Vaaraman kehonkieli paljasti, miltä tuntuu, kun vanhusten puolesta välitetty tutkimustieto oli vuosia kylmästi ohitettu.

Mieleeni muistui kesä terveyskeskuksessa. Fysioterapeutin työhön kuului vastaanottotoiminnan lisäksi vuodeosaston kuntoutustoiminta.

Eräs pitkään vuoteessa ollut ja vuoteeseen hoidettu henkilö oli liikkumiskyvyltään jo kovin rajoittunut. Kollegani ja muun hoitohenkilöstön kanssa asetimme kuitenkin kaukaisen tavoitteen: kuntoutuja kävelee kesän kuluessa apuvälineen avulla puutarhaan. Tähtäin oli koristeomenapuun alla sijaitseva pihakeinu, jossa olisi mahdollisuus levähtää. Kyky meno–paluu-kävelyyn vaikutti lähes utopialta.

Järjestelmällinen ja pitkäjännitteinen kuntoutus alkoi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin, että pää totutettiin vähitellen pystyasentoon. Ei tottunut yhdellä tuetulla istumakerralla.

Edettiin pienten vaiheitten kautta paidan omatoimiseen napitukseen, muutamaan askeleeseen, takaisin vuoteeseen kantamisen jälkeen yhä pidemmälle, sitten vessaan jne.

Tulivat sitten ne lämpimät kesäpäivät, jolloin kuntoutuja pääsi jo puutarhaan johtavan oven kynnykselle saakka. Leppeä kesätuuli, kesän tuoksut ja ulkoilman kirkkaus suorastaan hätkähdyttivät häntä. Koko menomatka onnistui myöhemmin, mutta pihakeinun liike ja pelkkä ulkona olo oudoksuttivat.

Eräänä päivänä hänen vuoteessa jäykistynyt niskansa kiertyi keinussa jo sen verran, että hän saattoi nähdä vieruskaverin. Siinä oli entinen naapuri. Muistan edelleen vanhusten suonikkaiden käsien etsiytymisen tervehdykseen. Enää ei ollut kiirettä päästä takaisin vuoteeseen ja ulkona maistui myös lounas.

Hoitajien, hoitotyön johdon ja tehokkuuden näkökulmasta tuloksena oli esimerkkihenkilön hoitoisuusluokituksen kohentuminen. Hoitotyö, pesut ja ruokailu helpottuivat ja nopeutuivat. Sitä voi kutsua myös tehokkuudeksi. Tämä tulos ei syntynyt 15 minuutin käväisyillä, vaan moniammatillisella tavoitteellisella toiminnalla. Toimintakyky on näet vaarassa romahtaa jo parin viikon vuodelevossa.

Millainen on ja millainen tulisi olla ympärivuorokautisen hoidon ja kotihoidon henkilöstörakenne, toimintakulttuuri ja osaamisen monipuolisuus, jolla estetään uutisen mukaisen tilanteen syntyminen tai jatkuminen omalla alueellamme?

Muiden ammattilaisten osaamisen tai tuen hyödyntäminen jää usein taloudellisten tavoitteiden ja säästöjen alle. Ristiriita on kuitenkin siinä, että meistä moni toivoo kuolevansa saappaat jalassa, siis olosuhteisiin nähden toimintakykyisenä.

Minua lohduttaisi tieto siitä, että myös tutkimuksen kohteen tapaisissa olosuhteissa olisi tilanteeseen soveltuva samansuuntainen tavoite. Se mahdollistuu sopimusosaamisella, kuntouttavan työotteen käytännön hallinnalla, järjestelmällisyydellä, omaisten sekä vapaaehtoisten mukaan ottamisella.

Aktiiviseen hoivaan ja kotihoitoon soisi kuuluvan moniammatillisen yhteistyön. Se ei ole vain ikäkysymys, se on myös ihmisarvokysymys. Liikuntahoitojen ammattilaisia tarvitaan nykyistä enemmän myös vanhusten hoidossa.

Arja Hyytiä (kesk.)

hallintotieteiden maisteri , fysioterapeutti

kuntavaaliehdokas

Seinäjoki

Kommentoi