Lukijoilta: Yhä voi pohtia ehdokkuutta

Näin siinä sitten kävi. Sodan aikana vaalit jäivät järjestämättä, rauhan oloissa kuntavaaleja on lykätty valmisteilla olleen sote- ja maakuntauudistuksen takia.

Puoluesihteereille vaalit olisivat sopineet. Oikeusministeriössä pyöriteltiin riskikaavioita, mietittiin tautitilannetta, haettiin tapoja äänestää turvallisesti. Miten äänestävät ne, jotka ovat karanteenissa vaalipäivänä? Miten taataan vaalivirkailijoiden turvallisuus? THL tuli ja ratkaisi.

Kysymyksiä riittää, eivätkä ne lopu, vaikka päätös vaalien siirtämisestä eilen lauantaina tehtiin.

Kuntavaalien ehdokasasettelu jatkuu toukokuun alkuun. Jokainen puolue tavoittelee täysiä listoja kuntaan kuin kuntaan, ja nyt siihen saatiin lisää aikaa. Eipä tuo ole helppoa ollutkaan. Joka kerralla aiempaa vaikeampaa, kuten joku ehdokashankintaa tehnyt tilannetta kuvaili.

Vaali vaalilta ehdokkuuteen on tullut lisää muuttujia. Kuntaliitto kysyi nykyisiltä kuntapäättäjiltä, millaisten asioiden he arvioivat vaikuttavan halukkuuteen lähteä ehdokkaaksi. Henkilökohtaisten syiden jälkeen listalle nousi luottamushenkilöihin kohdistuva häirintä ja uhkailu.

Mitä pienempi kunta sitä paremmin valtuutettu tunnetaan ja hänen taustansa tiedetään. Julkisuus ahdistaa ja ehkä pelottaakin etenkin naisia, jotka jättävät ehdokkuuden mieluummin väliin kuin lähtevät sylkykupiksi sosiaaliseen mediaan.

Yhä harvemmin luottamushenkilö saa suoraa palautetta kasvoista kasvoihin. Palaute tulee netissä, ja se tulee lähes poikkeuksetta nimettömänä. Jokainen vähänkin visaisemman päätöksen edessä ollut kuntapäättäjä tietää, ettei kannata käydä esimerkiksi Suomi24-palstalla lukemassa, mitä mieltä kuntalaiset ovat tehdyistä päätöksistä ja niiden tekijöistä. Siellä ei sääliä tunneta eikä faktoille tai päätösten taustoille anneta minkäänlaista painoarvoa.

Se riittää, että tiedetään edes yksi päättäjistä nimeltä. Sen jälkeen sana on vapaa ja näppäimet laulavat.

Uhkailut ja solvaamiset vaikuttavat motivaatioon ja syövät kykyä tehdä päätöksiä. Maalittamisesta eli henkilön tarkoituksellisesta mustamaalamisesta on tullut poliittisen vallankäytön väline, joka madaltaa halua osallistua keskusteluun ja kommentoida aroiksi koettuja aiheita.

Onneksi Kuntaliitto kysyi myös asioita, jotka lisäävät halukkuutta lähteä ehdolle. Niitäkin on, tietenkin.

Yhä on edelleen ihmisiä, joille on tärkeää kehittää omaa asuinympäristöään ja olla vaikuttamassa siihen, millaista on ihmisten arki omassa kunnassa. Joku haaveilee politiikasta ammattia, ja mikäpä parempi paikka aloittaa kuin kotikunnan valtuusto.

Ei ole väärää väylää kuntapäättäjäksi. Yksi tulee ay-toiminnan kautta, toinen on ollut mukana potilasjärjestössä tai kyläseurassa, kolmas havahtui yhteisten asioiden hoitoon koulun vanhempainneuvoston jäsenenä.

Vaikka mitään ihmekykyjä ei tarvita, on pari asiaa, joita uskallan omalta vaatia ehdokkaaltani. Vähemmän väärinymmärrystä, vähemmän pikkupolitikointia ja toisten mollaamista.

Enemmän yhteistä tekemistä, toisten ymmärtämistä ja suvaitsevaisuutta.

Kun on vain yksi ääni, on pidettävä rima korkealla.

Marja Tyynismaa

Kommentoi