Lukijoilta: Yhteinen ilmastomme

Energiamiljonääri Mika Anttonen vaatii (Ilkka-Pohjalainen 1.8.) järkevämpiä päästötavoitteita. Tässä asiassa hänen kanssaan on helppo olla samaa mieltä.

Piipertäjille voi tulla yllätyksenä Anttosen ajatus siitä, että ”ilmakehä ei tunnista maiden rajoja: Ei ole merkitystä sillä, kuka päästöt ilmakehään tupruttaa”. Suomikin oli vielä muutama vuosi sitten tukemassa yli 10 miljoonalla eurolla turvevoimalan rakentamista Ruandaan.

Energiankulutus, meillä ja maailmalla kasvaa jatkuvasti, eikä vähiten autoilun sähköistymisen myötä. Kun me täällä puuhastelemme vain omien päästöjemme kanssa ja samaan aikaan Aasiaan rakennetaan uusia hiilivoimaloita, mennään Anttosen mukaan varmasti pieleen.

Tämä tarkoittaa, että vaikka EU:n ja Suomen päästövähennystavoitteet toteutuisivatkin, ilmaston hiilidioksidipitoisuus pysyy samana tai lisääntyy. Maailman ilmasto on meidän kaikkien yhteinen, vaikka yhden isonkin maan päästöt ovat nolla, ilmaston tilanne ei juuri muutu, jos suurin osa jatkaa entiseen malliin.

Anttosen maailmanparannusajatukset menevät liian pitkälle, kun hän kysyy, ”miksi suomalainen ei suostuisi siihen, että hänen verorahoillaan rakennettaisiin tuulivoimaloita Vietnamiin tai aurinkopuistoja Tansaniaan”.

Hän vastaa, että ”jos meidän rahoilla ei sitä tehdä, niin sitten se jää tekemättä”.

Ajatuksen viimeinen lause kalskahtaa uhkailulta. Jos suomalaiset eivät maksa heidän tuuli- tai aurinkovoimaansa, rakentavatko he sitten halvempia ja saastuttavampia hiilivoimaloita.

Suomalaiset tukevat tälläkin hetkellä yli miljardilla kolmansien maiden erilaisia hankkeita ja lisäksi Välimeren köyhiä maita (mm. Italia, Kreikka, Espanja ja Ranska). Onko Anttonen sitä mieltä, että meidän tulisi maksaa velkarahalla vielä kolmansien maiden tuuli- ja sähkövoimankin, jotta ilmasto pelastuisi.

Anttonen on kyllä puuhakas ja innovatiivinen miljonääri. Otaniemeen hän on poraamassa maailman syvintä geotermistä lämmöntuotantolaitosta.

Kysymys on maalämmöstä, jossa porataan kaksi noin 7 kilometrin syvää reikää, toiseen pumpataan kylmää vettä ja toisesta nousee noin +110-asteinen vesi ylös.

Hieno ja kannatettava hanke. Anttonen on saanut hankkeelleen noin 10 miljoonaan euron tuen yhteisistä verovaroistamme.

Tuntuu aika ristiriitaiselta, kun fossiilisten polttoaineiden myynnillä rikastunut Anttonen kannattaa niistä luopumista. Itse hän ei ristiriitaa näe.

Kun katsoo hänen tilannettaan kauempaa, on aivan selvä, että hän sahaa omaa oksaansa.

Toisenlainen on tilanne öljyvaltio Norjalla. Norja pyrkii itse hiilineutraalisuuteen, mutta samanaikaisesti kuitenkin pumppaa ja myy fossiilista öljyä muulle maailmalle.

Eivät ilmeisesti itse huomaa tässä mitään ristiriitaa. Molemmat tahot pitävät toimintaansa ristiriidattomina.

Anttonen on huolestunut biomassan vähenemisestä maapaloltamme. Vähenemisen voi hänen mukaansa nähdä selvästi avaruudesta, vihreät alueet vähenevät vähenemistään.

Metsän ja metsityksen hän näkee hyvänä keinona ilman hiilidioksidin sidontaan. Marokossa hänellä onkin pilottihanke, jossa hän on metsittänyt 4 hehtaaria joutomaata, kertomansa mukaan hyvin tuloksin. Mitään takeita puiden säilymistä ei tietenkään voi saada, puuttomalla alueella polttopuut ovat kysyttyjä.

Tämä energia–ilmasto -yhtälö on todella vaikeasti ratkaistava asia. Anttonen kirjoitti ilmastotekojen vaikuttavuudesta.

Tarkoitti ilmeisesti, että tulee lähteä liikkeelle isosta päästä, sieltä missä päästöt ovat suurimmat ja edetä siltä hiljalleen vähemmän saastuttavaan.

Se on hyvä idea, sillä isot ovat aina toimineet pienempiensä roolimalleina.

Jorma Lamminen

Lapua

Kommentoi