Lukijoilta: Yksilön ja systeemin velvollisuuksista

Karpolla oli aikanaan asiaa. Ikävää on huomata, ettei yksilön asema systeemin edessä ole tuosta työstä huolimatta vuosien mittaan juuri kohentunut.

Seuraavassa muutama taannoinen esimerkki, joiden esittämiseksi on riittänyt oman lähipiirini kuunteleminen lyhyen ajan sisällä.

Terveys. Vailla syytä alle 2 vrk:n sisällä peruutetusta lääkärikäynnistä veloitamme 50 euroa. Jotakuinkin näin lukee asia VKS:n ajanvarauslappusessa.

Maanantaiaamuna tuntia ennen lääkärikäyntiä – jota sai odotaa viikkoja – VKS ilmoittaa asiakkaalle tekstiviestillä, että tämän vastaanottoaika on peruttu, koska lääkäri katsoi sunnuntai-iltana säätiedotusta ja päätti pitää hiukan aurinkolomaa.

Siltä se vaikuttaa, sillä syyksi todella ilmoitettiin lääkärin loma, vaikka aika oli varattu viikkoja etukäteen. Asiakas ei tästä peruutuksesta tienaa 50 euroa, vaikka on lytännyt monta raikasta lomasuunnitelmaa tuon käynnin ikävän ajoittumisen vuoksi, ja kiiruhtaa matkaltaan takaisin kaupunkiin aivan turhaan.

Toimeentulo. Toisessa tapauksessa henkilö odottaa hänelle kuuluvia etuuksia kahdeksan viikkoa yli maksun määräajan. Piti tulla ensin silloin ja sitten silloin, vaan ei tullut, siispä täytyy lainata kaverilta ja kaverin kaverilta, jotta toimeen tulee. Jos valtio lupaa etuuksia, ne täytyy maksaa.

Eri keskustelu on, kuinka paljon täällä ketäkin täytyy ruokkia, jollei töitä tee, mutta sen mukaan mitä on luvattu, ihmiset suunnittelevat toimeentuloaan.

Arvatenkaan ei henkilö tule saamaan saataviaan viivästyskoron ja perintäkulujen kanssa. Sen sijaan unohtaessaan itse maksaa vaikkapa viiden euron maksun, alkaa korko raksuttaa ensimmäisestä ylimenneestä päivästä.

Perintäkirjeessä vitosen lasku on kasvanut kymmeneen euroon, seuraavassa kirjeessä 31 euroon pelkästä kirjeen lähettämisestä ja korot päälle.

Ja tämä kaikki, vaikka asia olisi hoitunut muistutusviestillä puhelimeen, kuten kirjastotkin asian osaavat.

Asuminen. Kolmas porsas rakensi talonsa tiilestä. Suhde kaupungin suurimman vuokrantajan kanssa ei tuulessa heilu, mutta asuntoa pois luovutettaessa on oltava tarkkana, jottei Iso paha susi löydä syytä suuttua ja paljastaa hymyntakaisia hampaitaan, kun asiakassuhde päättyy – ikävä kohtaaminen, jonka moni on pois muuttaessaan todennut.

Loppusiivousta varten henkilö kutsuu ystävänsä paikalle ja asunto kuurataan yhdessä parempaan kuntoon kuin se sisään muutettaessa oli.

Kokopäiväisen aherruksen jälkeen lattialta, lavuaarista, seinistä ja muilta pinnoilta voisi kielellä nuolaista, uunin eduslasi ja kylpyhuoneen kaakelit kävisivät peilistä. Moitin liioittelusta.

Lopputarkastuksessa Iso paha susi kuitenkin ilmoittaa, että uuni oli jäänyt siirtämättä ja sen takaa imuroimatta.

Siivouksesta veloitetaan kokonaisuuteen katsomatta sievoinen 70–80 euroa, kolmen minuutin hommasta, jonka olisi voinut hoitaa pyytämällä asukas paikalle korjaamaan tämä huomattava erheensä.

Yleisesti ottaen, kun vika on systeemin toiminnassa, kyse on harmittavasta virheestä tai inhimillisestä erehdyksestä, jota pahoitellaan. Systeemin silmissä kansalainen sen sijaan ei tahattomasti virheitä tee tai erehdy; hän panttaa maksujaan ja keinottelee, pelaa aikaa ja laistaa velvollisuuksistaan menemällä sieltä missä aita on matalin.

Puutteisiin hänen toiminnassaan suhtaudutaan ensisijaisesti vilunkina, jolla perusteella siitä on oikeudenmukaista saada rokottaa. Systeemi muistakoon näissä tilanteissa, että etäisyys sitä pyörittävän rattaan ja koneiston kohteena olevan kansalaisen välillä on ohut kuin leimakortin piippaus maanantaiaamuna. Ei pitäisi olla merkitystä sillä, erehtyykö ihminen kotonaan vai systeemin osana.

Jari Lehtonen

Vaasa

Kommentoi