Maanalainen kaupunki kiehtoo

Pyhän Marian kirkon rauniot Vanhassa Vaasassa ovat Suomen mittakaavassa erikoinen nähtävyys. Keskiaikaisia kirkkoja meillä on useita, mutta rauniokirkkoja harvassa.

Päätin pari vuotta sitten, että kirjoitan romaanin, joka liittyy Vanhaan Vaasaan ja erityisesti kirkon raunioihin.

Kuten usein käy, silmäni alkoivat kirjoitusprosessin aikana avautua ja aloin nähdä, miten erikoislaatuinen paikka on kyseessä.

Koska kirkkoa ei koskaan vuoden 1852 suurpalon jälkeen rakennettu uudelleen, se on säilyttänyt aidon historian tunnun. Kirjoittamisen aikana kävin usein aamuisin kävelemässä raunioilla, mutta eräs toinen rutiini oli vielä tärkeämpi.

Vanhan Vaasan raunioilla kannattaa käydä ilta- tai yöaikaan. Olen vieraillut monissa vanhoissa temppeleissä ympäri maailmaa, mutta pidän silti noita vierailuja yksinä vaikuttavimmista.

Koska pyhäkön puukatto paloi aikanaan pois, kirkon vaihtuvana kattofreskona on yöaikaan tähtitaivas tai pilvien takana hohtava kuu.

Tunnelma on surumielisellä tavalla taianomainen.

Kirjailijan näkökulmasta ei ollenkaan haittaa sekään, että Vanhan Vaasan alla olevista käytävistä tai jopa käytäväverkostoista on puhuttu vuosikymmeniä (ilmeisesti ensimmäiset tarinat ovat syntyneet jo 1900-luvun alkupuolella).

Haastattelin romaania varten muutamaa ihmistä, joilla on ollut omakohtaisia kokemuksia käytävistä.

Eräs kertoi kirkon raunioiden alla olevasta tyhjästä tilasta, johon he olivat 60-luvulla poikaporukalla löytäneet sisäänkäynnin.

Tutkimusmatka oli jatkunut aikansa, kunnes pojilla oli mennyt sisu kaulaan ja perääntyminen oli tapahtunut sekasortoisissa merkeissä. Myöhemmin sisäänkäynti oli sinetöity.

Toiset väittävät kiivaasti, että kaikki tällaiset tarinat ovat palturia. Fiktiota kirjoittavana minun ei tietysti tarvitse ottaa todenperäisyyteen kantaa, mutta esimerkiksi yllä mainitun kokemuksen kertojan tunnen sen verran hyvin, että tiedän tarinan olevan totta.

Maanalaisiin käytäviin liittyvissä polemiikeissa saattaakin olla, että molemmat osapuolet ovat osaltaan oikeassa. Mitään pitkää tunnelia (saati verkostoa) Vanhan Vaasan alla tuskin on, mutta kaupungin alla on todistetusti kellari- ja muita tiloja, joihin ehkä johtaa käytäviä. Kirkon yhteydessä on ilmeisesti ollut myös hautatunneli ja katakombi.

Minulle inspiroivinta on kuitenkin pelkkä ajatus siitä, että jalkojen alla on toinen, maanalainen kaupunki. Se on runollinen ilmaisu mielentilalle, jossa oma ympäristö ei näyttäydy pelkässä arkisessa yksiulotteisuudessaan, vaan avautuu ja syvenee.

Vanhan Vaasan rauniot olivat pitkään ikään kuin tyhjän panttina, unohdettuna reliikkinä kaupungin reunamilla. Viime aikoina aluetta ollaan kuitenkin onnistuneesti kehitetty.

Toivon että tämä työ jatkuu. Lähelle näkee aina huonosti, joten vaasalaisia on ehkä hyvä herätellä omaan historiaansa.

Se on laajassa näkökulmassa ainut asia, joka erottaa meidät tyypillisistä laatikkoarkkitehtuurin leimaamista pikkukaupungeista.

vaasalainen kirjailija

Kommentoi