Parisuhteessa ei kaivata aikuisia lapsia

Oli eläkkeellä oleva leskimies, joka tykästyi reilusti nuorempaan eronneeseen rouvaan. Piakkoin he joivat aamukahvinsa yhdessä miehen kotitalossa. Kaksin oli sovittu kulujen jakamisesta tasan.

Niin miehen kuin rouvankin aikuisilla lapsilla oli omat perheet ja toimeentulot. Miehen lapset kävivät isäänsä katsomassa usein, ja he menivät sinne edelleen kuin kotiinsa. Uusi rouva vain oli ylimääräinen: hänelle ei puhuttu juuri ollenkaan, ja asioista sovittiin vain isän kanssa.

Rouva huomasi tämän, ja yritti keksiä muuta menemistä aina kun miehen lapset tulivat. Hän halusi lisäksi antaa yhteistä aikaa miehelleen ja hänen lapsilleen. Mies taas olisi tahtonut rouvan olevan aina läsnä, mutta arkana rouva ei pystynyt siihen. Varsinkaan kun huomasi miten vihamielisesti miehen lapset suhtautuivat häneen.

Rouvan lapset kävivät perheineen harvakseltaan. Isoäidin pienet lapset olivat saaneet yhden paapan lisää leskimiehestä. Välittäminen oli molemminpuolista.

Koska yhteistä kaikkia kattavaa säveltä ei tuntunut löytyvän, rouva toivoi miehen, perheen pään, kutsuvan kaikki lapsensa yhteen. Näin olisi kerralla kuultu kaikkien kertovan oman tarinan, kuka kukin on. Rouva olisi saanut kertoa myös oman taustansa heille. Rouvan ehdottomana ajatus olisi ollut kuitenkin väärä poismuuttaneiden lasten mielestä, koska vain isän sanalla oli painoarvoa. Lopputulos oli, ettei yhteistä hetkeä koskaan pidetty.

Vanheneva pariskunta sai ilonaiheita kahdenkeskisistä harrastuksista. Viikonloppuina talon täyttyessä entisistä perheen lapsista, nyt aikuisista, miehen ja rouvan välit kiristyivät milloin mistäkin. Rouva ei ymmärtänyt aikuisten lasten suhtautumista isäänsä. Isä haluttiin kuin sitoa siihen entiseen kotiin, jonka he halusivat pitää museona muistona siltä ajalta kun äitinsä vielä eli. Isää piti vahtia.

Ei se tosiaankaan ollut näiden kahden eläkeläisen koti, vaan museo, jossa tuli palvoa edesmennyttä äitiä. Miehen lapset sopivat isänsä kanssa viikonloppuvierailut, rouvan mielipiteellä ei ollut mitään painoarvoa. Rouva sai lähteä yökylään, jos kerran ahdisti, ja ahdisti ja kovaa. Aikansa rouva yritti elää näin, vaan lopulta jätti miehen. Oli onni, etteivät olleet käyneet vihillä.

Kaksi yksinäistä oli johdettu yhteen ihmeellisesti. Leskimies rakasti tulisesti sitä naista, jonka oli halunnut vierelleen jakamaan tulevat päivät. Kuitenkin miehen lapset päättivät isänsä puolesta, ettei hänen kuulunut olla tämän rouvan kanssa. He tekivät kaikenlaista särkeäkseen tämän suhteen.

Aikuistuneiden lasten pitäisi pysyä vain omissa asioissaan. Lapsuudenkoti on pitänyt jättää. Parisuhteessa ei kaivata aikuisia lapsia. Sukupolvien väliset sekaantumiset vaikuttavat väistämättä epäsuotuisasti. Hyviin elämäntapoihin kuuluu olla lähellä, jos apua pyydetään puolin ja toisin. Kunnioitus ja yksityisyydensuoja ovat tärkeimpiä asioita ihmisten välisissä kanssakäymisissä.

Elämän ehtoopuolella vauhdin hiljentyessäkin toivoisi, että saisi pitää rakkaan ihmisen vierellä. Saisi hiljakseen köpötellä arkiaskareet ja mennä kaksin minne tahtoo tuntematta pelkoa, että aikuiset lapset vahtivat ja holhoavat.

Lohduttaja

Jalasjärvi