Turve vähentää ulkomaista velkaa

Kotimaisuus on ollut jo 40 vuotta turpeen valtti. Kotimaisuuden merkitys kasvaa aina, kun velkaannumme ulkomaille.

Vaikka olemme tänä vuonna kantaneet näkyvästi huolta Kreikan tai Portugalin veloista, myös oma valtionvelkamme on paisunut kaikkien aikojen ennätykseen, 82 miljardiin euroon. Se tekee runsaat 15000 euroa jokaista suomalaista kohti.

Kuolleilta tuntuville luvuille ei kannata kohauttaa olkapäitään, sillä meistä jokainen maksaa velan korkoa veroinaan. Viiden prosentin keskikorolla se tekee 760 euron mätkyt kaikille suomalaisille, lapset mukaan lukien, ja joka vuosi.

Veroraha valuu ulkomaille. Kotimaisen turpeen käyttö vähentää noita veroja.

Ulkomaiset energiat - kivihiili, öljy, maakaasu ja uraani - ostetaan näinä aikoina velaksi. Kiistellyn ydinvoimankin kotimaisuus on vain banaanin luokkaa: tavara ostetaan ulkoa ja pelkästään kypsytetään kotimaassa.

Samoin kuin metsätalous myös turvetalous on Suomessa yhä edelleen luonteva tapa luoda kansantaloudelle ylijäämää, tuoretta rahaa ulkomaisen ummehtuneen velkarahan tilalle.

Älkäämme siis paketoiko kotimaisia turvetyömaita takavuosien peltopakettien tapaan. Tällaista vaihtoehtoahan ajavat nykyhallituksessa ainakin vihreät.

Turvetaloudessakin on vain muistettava luonnonvarojen käytön seepraperiaate. Vaikka nostaisimme turvetta työmaiden tummilta raidoilta kaikkia uudenaikaisin ympäristöperiaatteita tarkasti noudattaen, tarvitsemme vastapainoksi riittävästi soiden suojelun valkoisia raitoja.

Laajalti soistuneessa Suomessamme se onnistuu.

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteen tohtori Vantaa